That's me alright... Kello on kohta seitsemän, ja arvatkaapa montako kertaa tämä neiti on tänään jumpannut jalkojaan? Nolla. Miten ihminen voikaan olla näin saamaton? Tavoitteena on ollut, että heti aamulla yksi jumppa, päivällä toinen ja illalla kolmas. Niin, montakohan kertaa olen tämän kaavan toteuttanut? Nolla. Ja syystä että...? Eipä ole mitään hyvää syytä. En ole viitsinyt/jaksanut/ehtinyt (hah! nyt nainen jotain rajaa...). No jos mä huomisesta alkaen sitten teen sitä jumppaa kolmesti päivässä.. Uaargh.
Nytkin olen vain vetkutellut koko ajan, syön ensin jotain, luen ensin tämän huippulaadukkaan Seiska-lehden (tämähän on siis töistä saatu, ei ostettu/tilattu ;D), luen tämän kirjan loppuun, katson facebookista vielä uusimmat päivitykset... Ja oho, kohtahan sitä voikin sitten mennä jo nukkumaan!
(tämän kirjoituksen jälkeen alan oikeasti jumppaamaan! :D)
Aamulla kävin työterveydessä näyttämässä tuota vasenta jalkaa. Olen välillä hieman, öh, vainoharhainen mitä tulee terveyteeni. Epäilin siis että josko olisi veritulppa iskenyt jalkaan, kun oireetkin täsmäisivät jonkin verran (niinno, kai sitä saisi kehitettyä eturauhassyövänkin kun tarpeeksi miettisi). Lääkäri ei suostunut ultraamaan ("se on Dextran vastuulla jos siellä jotain on"), mutta pääsin sentään verikokeeseen. Tulokset saan sitten huomenna, mutta tuskinpa sieltä mitään veritulppaa löytyy. Ehdin jo laittamaan fyssarillenikin sähköpostia asiasta, ja hän totesi että todennäköisesti on vain nestettä kertynyt ja no worries.
Lekurikäynnin jälkeen kävin sitten vielä työpaikalla moikkaamassa työkavereita ja yritin vähän selvitellä pomon kanssa noita päiväraha-asioita. Viimeksihän olin loukkaantumisen jälkeen saikulla vähän aikaa, jonka jälkeen ehdin olla noin pari kuukautta töissä ennen leikkausta. Siinäkin onnistuttiin jotenkin töpeksimään, kun Mehiläisestä ei tullut sitä kirjettä leikkausta koskien, ja sairaasta soitettiin operaatiota edeltävänä päivänä, että sulla olis huomenna se leikkaus. Jaa on vai :D mutta tosiaan, en muista enää noita päivärahajuttuja sen kummemmin, kun en ennen leikkausta ollut pois näin montaa viikkoa kuin nyt. Minullahan on se viisi viikkoa palkallista saikkua, ja ensi viikko onkin sitten viimeinen tätä lajia. Inhoan noita Kelan paperisotkuja, nytkin joudun metsästämään noita sairaslomatodistuksia palkkiksesta asti kun en silloin aiemmin tajunnut niistä kopioita ottamaan. Tarkoituksenahan on mennä joulukuun alussa takaisin töihin, jos sieltä jotain sisähommia sattuisi löytymään. Työni on sen verta fyysista, että muussa tapauksessa olisin saikulla vähintään sen 2kk. Edellisellä kerralla taisin olla sen 5kk pois, kun en uskaltanut luottaa polven kestämiseen ja pidin sitten vielä sen kuukauden kesälomankin siihen perään.
Töissä olin ehkä noin tunnin verran ja sitten sain äidiltäni kyydin takaisin kotiin. Sen jälkeen en olekaan tehnyt mitään mainitsemisen arvoista. Paitsi lukenut toisen Peter Jamesin kirjan noista kolmesta, jotka A minulle kiltisti kävi kirjastosta lainaamassa. Siinä on muuten varsin loistava kirjailija, suosittelen ;)
Mutta nyt.. jumppaa ja Salkkareita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti