Uskokaa tai älkää, mutta elossa ollaan vielä :D ihan pikkusen on aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta, ja sitten se vaan jäi.. Ja jäi.. Todellakin jäi. Oli mukamas kaikkea muuta tai sitten ei vaan hotsittanut. Mutta täällä ollaan!
Paljon on tässä reilun vuoden aikana kyllä tapahtunut. Se ehdottomasti iloisin ja paras tapahtuma oli, kun A kosia pamautti eräänä elokuisena yönä kun makoilimme pihallamme ja bongailimme tähdenlentoja. Eli häät tulossa ensi kesänä \0/ Viime heinäkuussa, reilu kolme viikkoa ennen tuota meidän Rodoksen reissua päätti umpisuoleni sitten sanoa sopimuksen irti, ja nyt olenkin umpparia köyhempi nainen. Leikkaus meni oikein hyvin, vatsa ei turvonnut sen jäljiltä paljoakaan ja kivut olivat ihan siedettäviä. Kaikista pahinta oli kun en saanut ruokaa 38 tuntiin - voitte kuvitella millaista tuskaa se on ihmiselle, jolla on pohjaton vatsa ja aina nälkä.
 |
| Miss Neulatyyny :/ |
Vähän jännitti tulevan reissun onnistuminen (tai lähinnä se, että pystynkö mä polskimaan siellä tyrskyissä.. Hyvin onnistui!)
Oli oikein onnistunut reissu, Rodoksen kaupunki on niin ihana paikka että!
Alkusyksystä havahduin sitten taas siihen samaan tunteeseen, että nyt ei vaan jaksa. Ei töitä eikä oikein mitään muutakaan. Siinä sitten ramppasin työterveyslääkärillä ja -psykologilla, diagnoosina keskivaikea masennus (en nyt tätä ehkä allekirjottaisi...) ja työuupumus. Välillä oli jaksoja, kun en olisi jaksanut käydä salillakaan mutta väkisin vain raahauduin sinne ja itkeskelin sarjojen välissä väsymistäni. Joo, ei ehkä paras idea lähteä tuossa tilassa reenaamaan :/ Monta viikkoahan siinä meni, että sain pääkopan (ja muunkin kropan) kuntoon ja palailin taas töihin. Polven kuntoutuskin eteni hyvin, joskin nuo viimeiset testit jäivät väliin tuon umpparileikkauksen takia. Enpä ole muuten niitä vieläkään tehnyt...
Enpä sitten loppuvuodesta tehnyt oikein muuta kuin vain reenannut ja kävin töissä. Juhlimiset vähenivät entisestään ja olinkin uudenvuodenpäivänä tietysti heti salilla :)
 |
| Tammikuu '14 |
 |
huhtikuu '14
|
Mennyt kesä oli kyllä elämäni kurjin ja stressaavin, taisi mennä koko kesäloma vain itkeskellessä omia murheita :( oli niitä hyviäkin päiviä kyllä, ei siinä mitään :) esimerkiksi mökkeilyä A:n mökillä, vakkari lomaristeily, A:n serkun häät, aamulenkkejä, yöfutista, treeniä ja sitä rataa :) Alkukesästä (vai olikohan keväällä...) tein muuten penkkiennätyksenikin, eli huimat 60kg sain nousemaan! Peukut pystyyn että vuoden loppuun mennessä tuo luku alkaa seiskalla :) Kesäkuussa kävin myös pyörähtämässä fysioterapian pääsykokeissa aikuiskoulutuksen puolella, mutta ylläripylläri ei ihan riittänyt rahkeet yli kuudensadan hakijan joukossa ja koulun ovet pysyvät vielä toistaiseksi suljettuina meikäläiseltä. Ehkä ensi vuonna uudestaan?
 |
| Yllättäen mulla on ongelmia myös lukossa olevan rintarangankin kanssa :D |
 |
| Tietysti treeniä treeniä treeniä koko ajan ;) |
Rodoksellakin ehdin käydä elokuussa siskoni kanssa, oli aivan mahtava reissu! Sisko varsinkin tykkäsi, kun sai koko ajan olla kuvailemassa meitsin "hyppyharjoituksia" :D
 |
| Ekana päivänä.. vielä kovin kalpeana... |
 |
| Jos joku ei tajua, niin tässä yritetään tehdä kärrynpyörää... |
 |
| Heippa Rodos,nähdään taas pian <3 |
 |
| Ei.. Mä EN tehnyt lomallani muuta kuin hypellyt rannalla :D |
Penikkaongelmatkin sain selätettyä kun aloitin juoksuharjoittelun vähän niinkuin uudestaan, tällä kertaa todellakin pysyttelin niissä sykerajoissa ja vauhtini oli päätä huimaavaa - sauvakävelymummotkin taisivat köpötellä ohitseni... Luulin, että olin jo saanut selätettyä kaikki fyysiset vaivani, mutta... Alkuvuodesta alkoivatkin sitten ongelmat selän kanssa. Alaselkä oli niin maan perkeleen kipeä, ja monien kuukausien tauon jälkeen aloin jälleen käymään fyssarilla. Välillä oli parempia jaksoja, kun selkä oli lähes oireeton, välillä sitten niin kipeä etten pystynyt edes töihin menemään. Tulehduskipulääkkeitä, lihasrelaksantteja, lepoa, "toivotaan että menee pian ohi!"... Eipä mennyt ei. Jossakin vaiheessa ne hyvät jaksot loppuivat, ja selkä oli lähes tauotta kipeä. Olisiko ollut vasta kolmas lääkäri, kun passitti röntgeniin ja verikokeisiin testaamaan löytyykö selkärankareumalle altistavaa geeniä. Viikon ajan sain kärvistellä tuloksia odotellessani, ja teinkin sen virheen että kävin ominpäin OmaMehiläisestä katsomassa. Tämä verikoe kun näytti positiivista tulosta, ja minähän käsitin sen heti niin, että jaahas, se on sitten selkärankareuma meikäläisellä. Meni koko viikonloppu pilalle kun tuotakin murehdin ja eri keskustelufoorumeita selailin lueskellen ties mitä "kauhutarinoita". Työnantajan piikkiin pääsin sitten MRI-kuvaukseen ja mitäs sieltä löytyikään...
"Yhteenveto: L5/S1-ja L4/5-välilevyissä on sentraaliset pullistumat, jotka eivät kuitenkaan paina hermojuuria."
Eli välilevyn pullistumia parisen kappaletta. Ensimmäinen reaktio oli varmaankin helpotus, että sitä reumaa ei sitten ollutkaan. SItten harmistuin, että hitto vie... Ei tääkään kiva juttu oo. Sitten taas toisaalta, tämä vaiva paranee, reuma ei :/ onneksi kyse on vain pienistä pullistumista, eli leikkausta ei tarvita. Kyllähän tässä menee osa reeneistä uusiksi, ja nyt joutuu ihan aikuistenoikeesti harjoittamaan niitä kuuluisia syviä vatsa- ja selkälihaksia. Mutta mä tuun paranemaan! Sitten joskus :)
Toisaalta tää kaikki tuntuu jollain tapaa ihan hirvittävän ikävältä ja kurjalta, koska...
 |
| Ekoihin treeneihin lähdössä, iik! |
 |
| Eka turnaus, hengissä vielä :D |
 |
| Pelipäivä, juhlapäivä! |
...meitsi on palannut salibandykentille! Nyt vedän tosin nelosdivarissa, kun viimeksi tuli pelattua ykkösessä. Tässä joukkueessa on monta vanhaa joukkuekaveria ja mikä tärkeintä: ihan pirun hauskaa! Kaksi turnausta jo takana ja en voi muuta kuin taputella itseäni selkään että hyvän päätöksen tein. Olen hinkunut takaisin pelikentille jo tämän pari vuotta mitä tässä on ollut taukoa viime leikkauksesta, mutta on vain pelottanut liikaa. Ensimmäisessä turnauksessa olin miltei köntsät housuissa ennen alkuvihellystä, kun pelkäsin että milloin polvi hajoaa uudestaan tai selkä katkeaa. Treenien ja pelien jälkeen ja aikana selkä on kipeytynyt todella paljon, ja nyt onkin sitten salibandy pannassa jonkin aikaa :/ nuo äkkinäiset liikkeet kun eivät todellakaan tee hyvää mun pullistumille... Hitto vie, just kun pääsin vauhtiin! Onneksi noita turnauksia on vielä jäljellä ja pelaaminen on kielletty vain tämän kuntoutuksen ajan.
Eikä ne muutoksen tuulet siihen lopu! Liityin alkusyksystä Aplicon pt-ryhmään! Eli sen sijaan, että treenaisin yksin valmentajan kanssa, on meitä tässä pienryhmässä 8 tyyppiä. Ensimmäinen valmennusjakso kestää sen 5kk, eli tammikuussa loppuu tämä ja sitten voikin miettiä haluanko jatkaa vaiheeseen 2 ja sen jälkeen olisi vielä 3 taso. Mutta tätä pohdin sitten lähempänä tammikuuta, nyt keskitytään olennaiseen eli kovaan treeniin ;) ryhmämme nimi on virallisesti "Voimakkaampi", mutta meidät tunnetaan myös "Pulkannarut kuntoon!" -porukkana :)
Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa, otan nyt itseäni taas niskasta kiinni ja jatkan tämänkin blogin kirjoittamista! Toivottavasti joku vielä lukee :)
