Maanantaisoturit

En ole varmaan maininnut, että rakastan lukemista? Viime viikolla, juuri kun olin aikeissa lähteä kirjastosta, osui silmiini mielenkiintoisen näköinen kirja.

Kyseessähän oli siis Kukka Laakson ja Varpu Tavin kirjoittama "Maanantaisoturit". Mistäs tämä opus sitten kertoo? 

 Eipä mennyt kauaa, kun olin lukenut koko kirjan kannesta kanteen. Aivan loistava teos!

"Useimmat meistä ovat maanantaisotureita, osa ehkä muilta tai jopa itseltään salaa. Maanantaisoturiksi ei synnytä. Maanantaisoturiksi tullaan, kun ollaan epäonnistuttu tarpeeksi monta kertaa. Ja kyllästytty epäonnistumiseen.

Moni tietää oikein hyvin, kuika aloitetaan uusi ja uljas elämä heti maanantaina. Kuukauden ensimmäisenä päivänä. Tammikuussa. Ja viimeistään ainakin sitten, kun viikonloppu, syntymäpäivät, bileet, loma, lomaltapaluu, joulu, vappu, pääsiäinen, imetys, stressi, työt, työttömyys, väärä fiilis, juhannus, rakkaus, ero, tuparit, remontti, projekti, syksy, talvi, kesä tai tämä elämänvaihe on ohi.

Maanantai tulee 52 kertaa vuodessa. Se merkitsee yhtä monta mahdollisuutta lykkäämiseen. Joulukuussa sitten ottaa päähän. Ihan niin kuin viime vuonnakin. Ja sitä edellisenä. Sitten onkin vuorossa se kaikkien maanantaitten äiti - uusi vuosi pyhine lupauksineen.

Miltä kuulostaisi NYT? Juuri nyt toimii parhaiten. Jos vaikka ensin lakkaisit murustelemasta kinkkuvoileipää tämän kirjan sivuille, laittaisit koko opuksen sivuun ja juoksisit korttelin ympäri? Hip ja hei, uusi elämä on aloitettu!"

Kuulostaako tutulta?

"On surullista olla aina se, joka aloittaa uudestaan, joka maanantai, ja jokaisen kuun ensimmäinen päivä. Ja lopulta toteaa lihoneensa entisestään katsoo peiliin ja päättää taas: "Nyt mä kyllä..."

"Hyvät asiat syntyvät hiljalleen. Sinun pitää löytää itsellesi oikea elämäntapa. Ei pakkomielteinen koko elämän kitumo, vaan ruokavalion, treenien ja levon kokonaisuus, jota voit, ja ennen kaikkea haluat, toteuttaa tästä ikuisuuteen.

Jos maanantaista perjantaihin ajattelet vain sitä, mitä "saan syödä lauantaina", eihän se ole mitään elämää! Maanantaista perjantaihin ananasta omassa liemessään, 0,1% rahkaa ja rasvatonta tonnikalaa. Viikonloppuna siideriä, kaljaa, suklaata ja hampurilaisia.

Ei toimi. Ei edes pelkästään matemaattisesti kaloritaulukkoa tuijottaen, puhumattakaan elävästä elämästä.

Jos tällä hetkellä syöt etupäässä valkoista leipää ja pastaa, on varmaan hankala kääntää tottumuksensa parissa sekunnissa 180 astetta, ja ryhtyä totuttelemaan parsakaaliin ja pihviin. Jos nyt et harrasta yhtään liikuntaa, on tolkutonta liioittelua aloittaa kuudella jumpalla viikossa, ja aamulenkit päälle.

Mutta se voi olla tavoite. Muutoksesta pitää tehdä ehdoton, mutta armollinen, pitkän tähtäimen suunnitelma. Tavoitteet kannattaa asettaa kolmen kuukauden, puolen vuoden ja vuoden päähän. Kirjoita unelmasi ja tavoitteesi ylös. Tee haaveestasi konkreettinen projekti, muuten se jää vain ikuiseksi haaveeksi.

Älä unelmoi, että "vuoden päästä olen hoikka", vaan näin: "Kolmen kuukauden kuluttua olen vieroittanut itseni sokerista täysin. Ruokavalioni on terveellinen  ja nautinnollinen. Kuuden kuukauden kuluttua treenaan jo viisi kertaa viikossa. Vuoden kuluttua uusi elämäntapani on pysyvä, ja uusi elämäni alkaa toden teolla."
 

Onneksi itselle olivat täysjyväviljat ja parsakaali ennestään tuttuja, ja treenaaminen oli (tai onhan se vieläkin!) iso osa elämää, muuten olisi voinut olla hieman hankalaa... :) 

 
"Nykyinen fitnessmaailma ja media ruokkivat epätervettä asennoitumista omaan kehoon ja ulkonäköön. Vaaravyöhykkeessä ovat kaikki.  Kaikenikäiset, kaikenkokoiset, sohvaperunat, urheilijat, aikuiset ja lapset, eivät edes mummot ja vaarit säästy.

Liian monet "sairastuvat" jollakin tasolla. Kuntoilijat, urheilijat, tavikset, ohjaajat, valmentajat, mallit, terveet ja epäterveet. Aivan liian monet. Koskaan ei ole hyvä, aina on jotain liikaa tai liian vähän. Tavallinen ratkaisu naisille on riutuminen ja miehille vaikkapa anabolisten steroidien käyttö.

Teinitytöt ostavat hedelmäisiä vauvanruokasoseita hedelmien sijaan. Koululaiset jättävät väliin kouluruokia ja aikuiset lounaita. Illalla työnnetään sitten pää spagettikattilaan,
kun nälkä on jo liian kova.

Saliäijät tahtovat isoiksi tai kireiksi hinnalla millä hyvänsä. He treenaavat itsensä liian kireiksi ja luiseviksi tai hankkivat kiellettyjen aineiden käytöllä  itselleen impotenssin ja tissit. Niin tai näin, he onnistuvat treenaamaan itsensä epämiehekkäiksi, vaikka päämäärä oli tulla Conan Barbaariksi.

Nuoret naiset laihduttavat ja treenaavat itseltään pois kuukautiset, rinnat, itsetunnon ja elämän. Vaikka tarkoitus oli tulla kauniiksi ja hoikaksi, mutta muodokkaaksi naiseksi.

Kun kaikki huomio kiinnittyy vain omaan napaan ja peilikuvaan, katoaa ympäriltä koko muu elämä. Miltä minä näytän tänään? Mitä pienentävää, mitä suurentavaa, laihduttavaa, oksettavaa minä tänään söisin? Minä, minä, minä. Ja mitä enemmän sinne peilikuvaan upotaan, sitä pahemmin sairastutaan."

True story.

 "Terveellisesti ja oikein syöminen ei ole vaikeaa. Aluksi se vaatii kieltäytymistä. Kaikkein tehokkain laihdutuskeino maailmassa on: "Ei kiitos!". Keino on mitä yksinkertaisin, ja kaikki sen tietävät. Mutta kuinka moni oikeasti noudattaa?

Kun olet valinnut keinot, sinun ei tarvitse riutua tai kitua, kyse on vaihtoehdoista ja valitsemisesta. Kyse on aina siitä, kuinka paljon haluat päästä tavoitteeseesi.

Jos haluat rasvaa pois kehosta, sinun pitää osata kieltäytyä: "En tule kaljalle, en ota jäätelöä, en halua sokeria, en ota voileipääkään, kiitos vaan. Ei kiitos!"

Ehdottomuus aloitusvaiheessa on tärkeää. Tuhti herkkupäivä kerran viikossa on liikaa, ja pilaa helposti kokonaisuuden. Puhumattakaan siitä, että käyt baarissa ja vedät
illalla kaksin käsin kaljaa ja aamulla krapulaan Bic Mac -aterian. Se pilaa koko seuraavan viikonkin.

Alussa et voi sanoa "kyllä, ehkä, jos nyt tämän kerran". Sinun on sanottava "ei!". Vasta sitten kun elämänmuutoksesi on muovautunut pysyväksi elämäntavaksi, voit tehdä poikkeuksia, ja sanoa joskus vaihteeksi "kyllä kiitos!",

"Tietysti myös liika kurinpito ja jatkuva tappelu itseään vastaan aiheuttaa retkahduksia ja vielä syvempiä morkkiksia. Tasapainoilu on hankalaa, mutta mahdollista. Mutta miten olla tiukasti kurissa olematta mielisairas? Kumpi on parempi: hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on (vaikka oikeasti inhoaisi), vai olla  hyväksymättä ja haluta aidosti kehittyä?

"Kyllä joskus saa vähän laiskotella ja herkutella" on ihan hyvä periaate, jonka avulla voi nähdä kokonaisuuden helpompana. Ei tarvitse kerralla muuttaa kaikkea, etenkin
kun puhutaan elämäntavasta eikä kuureista.

Mutta erityisesti alkuvaiheessa on paras olla ehdoton. Niinpä Maanantaisoturi aloittaa kokeilemalla, miltä tuntuu sanoa: "Ei kiitos."

Mutta jos nyt kuitenkin, kaikesta vilpittomästä yrittämisestä ja tahtomisesta huolimatta tuli mässäiltyä, ei se mitään. Turha paheksua itseään kuoliaaksi, ihminen se on Maanantaisoturikin. Seuraavan viikonlopun jäljiltä et varmastikaan kaipaa samaa morkkista, joten tulta päin!


Oikeasti. Lukekaa tämä kirja, suosittelen lämpimästi :)
Hieman yli puolet kirjasta käsittelee ravintoasioita, loput sitten lähinnä kahvakuulaharjoittelua (toinen kirjoittaja Kukka Laaksohan on kahvakuulaurheilun maailmanmestari sekä kahvakuulavalmentaja).
Jos ei kirjastosta löydy, niin esimerkiksi booky.fi ja cdon.fi myyvät tätä :) (huom. eivät ole mainoslinkkejä, no worries ;D)

Facebookissa on myös oma ryhmä :)

HIITillä päivä käyntiin!

Olisihan se pitänyt arvata, että suunnitelmat menee uusiks :D
Eli ei me sinne Korkeasaareen asti päästy tänään, mutta huomenna sitten! Voisi samalla käydä Stadiumissa katsomassa jos löytyisi jotain kivoja treenivaatteita... (ihan kuin niitä edes tarvitsisin, voisin joku kertaa kuvata mun treenivaatekaapin sisällön niin ymmärtäisitte :D niillä vaatemäärillä pukisi helposti kaksi joukkuetta edustuskuntoon...)

Aamulla kävin kuitenkin tekemässä taas HIIT-treenin juoksumatolla. Tällä kertaa pidin kovat vedot ja palautukset samanpituisina, eli 30 sekuntia molemmat. Omaksi yllätyksekseni vedin kaiken lisäksi 30 vetoa edellisen 23 sijaan :) 
Aamiaisen olisi tietysti voinut syödä vähän aiemmin, nyt välissä oli vain reilu 1,5h ja välistä meinasi kaurapuurot nousta ylös. Yhhyh. Mutta hengissä selvittiin tuostakin! Muistutin lähinnä uunissa käynyttä kinkkua treenin jälkeen, hieman pukkasi sitä kuuluisaa soijaa.

Kotona väsyttikin sitten oikein urakalla, joten pakkohan ne oli päikkärit vetäistä. Käytiin sen jälkeen A:n kanssa kaupassa ja kahvilla (eli minä katsoin kun A joi kahvia ja söi syntisen hyvän näköistä kakkua :( ). Tarkoituksenani oli nyt illalla käydä tekemässä vielä rinta-selkätreeni, mutta koska siinä päivällä ei muutakaan tekemistä ollut niin hoidin senkin sitten alta pois :)
Uudessa ohjelmassani ei ole ollenkaan penkkiä tangon kanssa, mutta käsipainojen kera kylläkin. Ja huhhuh että saakin hyvän tuntuman kohteeseen! Nuo kässärit kun saa niin paljon alemmas kuin sen tangon, hyvin pääsee lihas venymään :D

Eilen illalla kokeilin taas pitkästä aikaa miten onnistuu tuo jalan yliojennukseen saaminen (eli kantapää irti lattiasta istualtaan). En tiedä kuvittelenko nyt omiani, mutta sain tuon leikatun kintun kantapään kunnolla ilmaan! Tai siis kunnolla ja kunnolla, olosuhteet huomioiden ;)
Tuntuu että nyt viime aikoina koko koipi on mennyt parempaan suuntaan, vaikka sen kummemmin en ole mitään edes tehnyt. Pari päivää sitten tein reiden ojennuksia kilon nilkkapainon kera, ja sen jälkeen on polvi ollut jollain tapaa parempi :)
Ehkä tästä innostuneena koukistelen kinttua vähän lisää vielä tänään.. :D

I'm not saying it's going to be easy, I'm saying it's going to be worth it

Hei oikeesti, miksi tää kirjoittelu on ollut niin perhanan vaikeeta viimeiset öö neljä kuukautta? Joka päivä sitä ajattelee, et tänään voisi postailla jotain, mutta kas kummaa kun sitten tulee vähän spinningiä, punttitreeniä, päikkäreitä, oho kello on jo 23 emmää enää mitää jaksa!1

Eli sorpat. Miljoonannen kerran.

Täällä on vähän muutoksen tuulet puhaltaneet.. Eli otin vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja aloitin sen kuuluisan muutoksen. Toisin sanoen tässä on 3kk helvetin kovaa duunia edessä. Jjjjep. Uusi ruokavalio ja uusi treeniohjelma. Ammattilaisen tekemänä. Iik.
Tänään olen noudattanut tätä uutta ruokavaliotani tasan viikon, ja paino on pudonnut hieman päälle 3 kiloa jo. Nesteitähän tässä ensin lähtee, mutta silti! Ei voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun vanhat housut menee jalkaan ja mistään ei purista!
Mutta ei sillä, ei voi väittää että tämä mitenkään liian helppoa olisi meikäläiselle ollut. Häpeillen tunnustan, että eilen tirautin pari kyyneltäkin kun teki niin kovin mieli kaikkea kiellettyä :(
Ensi viikolla tulee ruokavalioon hieman muutoksia viikoille 3 ja 4, ja tämän neljännen viikon jälkeen tulee se kauan odotettu, ihana cheat meal <3 vielä pitäisi vaan keksiä, että mikähän tämä minun cheattiateriani oikein olisi...
Olen ehkä hieman yllättynyt miten hyvin olen "pysynyt ruodussa", yhtään en ole herkutellut! Tosin viime viikolla tapahtui pientä lipsumista juuston muodossa - nautin riisikakkuni parin juustosiivun kera ja tämähän on no no :(
Että onkin ikävä juustoa.. ja maitoa.. ja leipää.. Mutta olin ehtinyt jo unohtaa miten pirun hyvää bataatti on! Omnomnom.

meal prep time!

Pääsiäissunnuntaina olin illalla yksin salilla, ja kehtasin räpsiä vähän kuvia näistä mun pulkannaruista :D eli tästä lähdetään...

Yök noita jalkoja, joita voi erehtyä myös ratapölkyiksi luulemaan :/ MUTTA! Paremmat kintut, täältä tullaan :)

Meillä onkin A:n kanssa tämä viikko lomaa, ja mihinkäs muuhun ihminen sitä lomansa käyttäisi kuin treenaamiseen? :D
Maanantaina kävin aamulla tekemässä viikon toisen HIIT-treenin juoksumatolla sillä aikaa kun A teki salin puolella oman treeninsä. Tarkoituksena olisi vetää 20-30 vetoa, kova osuus 30s ja palautus sitten 60s. Koin tuon minuutin palautuksen turhan pitkänä, joten lyhensin lepo-osuudet 40-45 sekuntiin. Minun piti vetää se 25 vetoa, mutta 23:n kohdalla oksennusta pidätellen totesin sen riittävän ekalle kerralle :D olen ennen vetänyt tuota HIITiä ulkona kesäaamuisin, mutta olin silti unohtanut miten kovasta treenistä onkaan kyse. Me likey!
Kävin myös parin viikon tauon jälkeen taas power coressa, ja ai että kun sai taas kivan poltteen vatsaan! Ja kyllä tuntuu vieläkin... Eväät ja kirja mukaan, sitten taas 1,5h rötväilyä ihanalla nahkasohvalla ennen cardio spinua. Nyt uuden treeniohjelmani myötä sain sanoa heipat spinning+puntti -combolle, eli ei enää samalle päivälle noita treenejä. Normaalistihan olisin tuon spinun jälkeen käynyt vielä pumppaamassa vähän rautaa, mutta sekin jäi sitten :/

 

Kotona rullailin kuitenkin vielä 15 min pilatesrullalla koko kropan läpi (aisaatana). 

Eilen kävin sitten aamulla 55 minuutin spinningissä, ja iltapäivällä oli taas ihanan bodycombatin vuoro. Syystä tai toisesta tunnilla tuntui olevan vain puolet normaalista osallistujamäärästä, mikä oli kylläkin vain positiivinen juttu. Ohjaaja pystyi paremmin seuraamaan tekniikoita ja korjailemaan kun virheitä tehtiin. Mekin siirryttiin M:n kanssa sieltä takarivin vakkaripaikoilta suoraan toiseen riviin :D hieman kyllä hirvitti välillä katsoa itseään, kun edessä ja sivulla oli peilit.. yleensä kun sieltä takarivistä ei edes näe vilaustakaan itsestään peilistä :D
Mutta taisin tehdä ensimmäistä kertaa ikinä ne sivupolvet (kylkipolvet, mitkäs nää nyt oli oikealta nimeltään??) kun tänään on kyljet kipeänä. Vielä pitää treenata niitä hyppypolvia, nyt tiedän miten ne pitäisi tehdä, mutta jostain syystä ei mene käsky aivoista sinne jalkoihin asti ja näytän lähinnä pomppivalta hirveltä niitä tehdessäni. Illalla rullailin taas pilatesrullan kanssa jalkoja auki, piru vie että on kivuliasta hommaa! Mutta niinhän se menee, että mitä enemmän sattuu, niin sitä enemmän pitäisi rullailla..

Olen yleensä pitänyt keskiviikon lepopäivänä, mutta ajattelin tällä viikolla treenailla hitusen enemmän kuin normisti (kerta loma eikä ole duunit rasittamassa :) ) ja kävin aamulla tekemässä kunnon jalkatreenin. Joo'o, kyllähän se meinasi laattaamiseksi mennä taas. Me likey!

yhden jalan ojennukset 3x15 20kg
kyykky 3x12 50kg
bulgarialainen kyykky 3x12 30kg
hip thrust 3x15 60kg
yhden jalan prässi 2x15 kelkka +40kg
yhden jalan koukistukset 3x15 30kg

Eli kuten voi huomata, ovat jalkatreenin osalta sarjapainot nousseet taas hieman :)
Parempi onkin, sillä huomenna on tasan kaksi viikkoa aikaa niihin puolivuotistesteihin! Ai että jännittääkö? Samat fiilikset taas kuin ennen niitä 3kk testejä, mitä jos en olekaan vahvempi kuin viime kerralla ja sitä rataa. Kamalat paineet taas! Hmph. SIlti kuitenkin osa minusta tietää, että tulee hyvät tulokset kerta tässä on reenattukin hullun lailla, mutta jokin osa silti jaksaa epäillä :/
Vedin tänään alkulämpäksi muutamat loikkasarjat (viimeksihän olen loikkinut siis joskus öö tammi-helmikuussa?) ja yllättävän kimmoisa oli kyllä pomppu! Silti vähän pelottaa nuokin niiden testien osalta... No, eipä voi syyttää kuin itseään jos (kun?) tulee surkeat tulokset.

Ai niin! Kävin silloin pääsiäisen aikoina vetämässä toisen juoksulenkkini ulkona, tällä kertaa juoksin 6 km 39 minuutissa! Vuhuu! Ei tuo sinänsä (tai siis todellakaan :D) ole kummoinen aika tai matka, mutta minä osaan arvostaa vähääkin :D eikä tuostakaan pääse kuin ylöspäin! Juoksu tuntui ihanan helpolta (mitä polveen tulee), mutta sykkeet olivat taas vähän turhankin korkealla. Kai sitä huonon kunnon lisäksi innostuu maisemistakin sitten niin paljon.. 

Tänään oli myös juurihoito vol. 3. Vaikka edellisessä postauksessani kirjoitinkin tästä tulevasta käynnistäni, ja toivoin että se tulisi myös olemaan viimeinen, niin ehei..Pilalle meinasi tosin tämäkin käynti mennä, kun puoli ysin maissa soi aamulla puhelin. En koskaan vastaa outoihin/tuntemattomiin/yksityisiin numeroihin, mutta onneksi tunnistin numeron ennen kuin ehdin vetää punaista luuria. Täti se siellä soitteli ajanvarauksesta, ja kertoi että tämän päivän aikani jouduttaisiin perumaan, koska hammaslääkärini oli sairastunut. Mutta ei siinä mitään, voisimme varata elokuulle uuden ajan! "Onneksi" hammas oli alkanut oireilemaan muutama päivä sitten, joten ilmoitin ettei tuo elokuu tulisi kuulonkaan vaan lekuriin olisi päästävä asap. Onneksi sieltä löytyi sitten aika, jota jäin kauhunsekaisin tuntein odottamaan. Kävin salilla tekemässä sen jalkatreenin, ja kotiin päästyäni olikin enää tunti aikaa syödä, käydä suihkussa, kammata naama ja ajaa 10km päähän sinne hammaslääkäriin. Yritin lahjoa A:ta vaikka millä keinoin ettei tämä veisi minua sinne, yritin kotipihassakin vielä vähän hannailla :( kädet vaan tärisivät kun mietin tulevaa koitostani. Noh, päästiin sitten hammaslääkärin parkkipaikalle, mutta kyllä siinä hieman aikaa meni ennen kuin sain ahterini autosta ulos :D
Myönnän, ettei ollut itku kaukana kun odottelin siinä penkillä omaa vuoroani :/ 
Mutta kuinkas kävikään? Tämä kolmas käynti oli yksi miellyttävimmistä hammaslääkärikäynneistäni ikinä! Lääkäri oli aivan erilainen kuin tämä toinen täti ja sain kunnon puudutuksetkin (jotain se adrenaliinistakin höpisi siinä pistellessään..). Totesi vielä, ettei minulla kovin matala kipukynnys taida olla kun en niihin puudutuspiikkeihin reagoinut millään tavalla. Hei please, ne puudutuksethan nyt on ehkä aika piece of cake siinä koko touhussa :D ikävintä tuossakin käynnissä taisi olla huulirasvan unohtuminen (tuntuu aika ikävältä rohtunein huulin olla suu auki se 40min yhtä soittoa) ja yhdessä vaiheessa jotain aivan kamalan makuista ainetta valui kurkkuuni ja yritin vain olla vahingossakaan nielaisematta sitä. Silmiäkin vallan kirveli, hyh. Niin ja kun ripset osuivat ikävästi niihin laseihin :D se jos mikä oli ikävää! (first world problems, eh?)

Huomenna olisi aamulla tarkoitus käydä vetäisemässä HIIT-treeni ennen kuin lähdemme Korkeasaareen A:n kanssa. Illalla sitten vielä tekemään selkä-rintatreeni. Hitto että maistuisi joku Picnicin ihana patonki, tai frozen yoghurt.. mutta kun ei niin ei. Tunnollisesti kannan omia eväitä mukana ja kuolaan labbiksen tavoin katsellessani A:n syömisiä :(

Mutta, kuten otsikossakin jo luki: "It's going to be worth it."

kuva