5 viikkoa!

Hahah, kuka tunnustaa tulleensa blogiin hakusanoilla "paksut polvet", "niin tylsää ettei mitään rajoja" tai "varastettu tramal hoitaja"?? :D

Enivei, tänään pamahti sitten 5 viikkoa mittariin (pitäisikö tässä välissä taas päivitella miten nopeasti aika on mennyt? :D). Juhlistin tätä merkkipäivää tekemällä en mitään. Tai no, poljin aamulla vartin kuntopyörää ja vedin puolen tunnin polvijumpan ja siinä kaikki. Katsoin pari leffaa ja siivosin vähän keittiön kaappeja. Imuroimaan ei nainen enää taipunut kuitenkaan :D
Lisäksi olen ahkerasti venytellyt tuota oikean jalan polvitaivetta. Otin tänään myös nilkkapainot mukaan muihinkin liikkeisiin kuin vain niihin jalan koukistuksiin, tein meinaan nuo loitontaja/lähentäjä-liikkeet kilon painon kera. Sai vähän paremmin tuntumaa :)

Huomenna olisi tarkoitus lähteä A:n kanssa viettämään parisuhdeviikonloppua Helsinkiin, toivotaan nyt ettei ole tulossa ihan niin hirveät kelit kuin on uutisissa annettu ymmärtää :/
Ja koska A:lla on huomispäivä töistä vapaata, tietää se aamupunttia! Jee! Olisi penkkipäivä tiedossa, voisi ehkä yrittää maksimia.. viime kerrasta onkin varmaan jo kaksi vuotta :D

Vielä pitäisi polkea vähän kuntopyörää ja jumppailla. Hitto kun pitää aina näin myöhäiseksi venyttää kaikki :/ vaan eipä sillä että vielä nukkumaan olisin ihan hetkeen menossa. Eilen tein taas sen virheen, että nukuin parin tunnin päikkärit illalla. Ei sitten nukkumaan mennessä väsyttänyt yhtään. Puoli neljältä taisin viimeisen kerran katsoa kelloa :D kaiken lisäksi A potki minua unissaan jalkoihin, pari kertaa osui aika kipeästi vielä. No, minäpä potkin sitten takaisin..
Tulipa eilen poljettua 20min putkeen eikä tuntunut missään :) vielä mennään kevyimmällä mahdollisella vastuksella (ok, toisinaan lisään yhden pykälän..), mutta spinning, here I come!

All 'bout the money

Sain tilinauhani eilen netpostiin, ja innolla selasin sivun loppuun kohtaan "Maksetaan: x". Joo, siihen kohtaan se into sitten lopahtikin. Olin jotenkin mielessäni ajatellut saavani vielä yhden kokonaisen tilin ennen sairaspäivärahoille putoamista. Nyt lopussa odottikin yli puolet pienempi summa mitä olin ajatellut. Ensimmäinen ajatukseni olikin "mitäsvittua?!??". En viitsinyt enää siihen aikaan alkaa pomolle soittelemaan, joten tänään aamulla tein pienen kävelylenkin ja suuntasin työpaikalleni. Pomo oli aluksi samaa mieltä kanssani, että jotain mätää tässä nyt on ja soitti palkkikseen. Mutta valitettavasti tilinauha oli oikein, ja rahaa tulee ylihuomenna turhankin vähän :( Kelastakaan ei (ylläripylläri) ole kuulunut vielä mitään, joten ei ole mitään hajua koska niitä päivärahojakaan alkaa tipahdella tililleni. Tunnetustihan Kela ei mitenkään liian nopeasti hoida mitään, että että.. No, "onneksi" tulee veronpalautuksia, tosin voisihan niitäkin sitten hieman enemmän tulla, jos minulta kysytään :p

Voisi kyllä jatkossakin käydä aamuisin pikku lenkillä, ei tuo jalkakaan tunnu ottavan siitä nokkiinsa yhtään - päinvastoin :) plus saa raikasta ilmaa ja tulee herättyäkin kunnolla. 
Kotiin päästyäni odottelin parisen tuntia, että M pääsee töistä ja suuntasimme taas yhdessä salille treenaamaan ja lopuksi vielä infrapunasaunaan hikoilemaan. Minulla oli selkä-haukkaripäivä:

leuanveto(yrittelyjä, eipä mennyt montaa :D) 3xmax
TRX-kulmasoutu 3x6 (ensimmäistä kertaa yritin tätäkin, huhhuh kun olikin rankkaa! :D)
kulmasoutu kp 3x8 22.5kg
ylätalja rusettikahvalla 3x8 50kg
hk taljassa 1x8 35kg, 2x6 40kg
hammer 3x7 10kg
hk kierrolla kp 2x6 10kg

"Space pants" kuten A sanoisi :)

 

Ylläolevien kuvien tarkoituksenahan on osoittaa kuinka hyvin jalka koukistuu ;D

M:kin huomautti, että hyvinhän se jalkaa näyttää toimivan kun sinkoilin ympäri kämppää etsiessäni kaikkia tarvittavia sali/saunakamoja (kuka hullu nyt edellispäivänä kassinsa pakkaa...??). Polven poksuminenkin on loppunut, välillä saattaa pieni poksahdus kuulua, mutta siinä kaikki. Nyt pitäisi taas vain muistaa venyttää sitä polvitaivetta, olen senkin unohtanut aika kiitettävästi tässä muutaman päivän ajan.. Tänään otin kyllä vahingon takaisin ja iskin kahdet kilon nilkkapainot kinttuun ja jalka pöydälle ja nainen maahan makaamaan. Ei voi väittää, että olisi mitenkään liian kivalta tuntunut, mutta minkäs teet...

Nyt taidan polkea vähän kuntopyörää ja sen jälkeen teen sen ensimmäisen ohjelman polvijumpan kerran läpi. Jos sen jälkeen jaksaisi vielä vähän venytellä :)

 

Party like a rock star

Hellurei ja pahoittelut parin päivän hiljaiselosta :/ olen ollut niiiin poikki viikonlopun jäljiltä etten ole pahemmin jaksanut mitään kirjoitella. Torstaina törmäsin salilla vanhaan työkaveriini, jota en ole nähnyt sitten elokuun tämän lähdettyä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Hänen lähtöönsä asti vietimme aika paljon aikaa yhdessä viikonloppuisin, minä ja A + kaverini ja hänen poikaystävänsä (joka myöskin on vanha työkaverini :D). Sovittiinkin siinä sitten, että mennään lauantaina nelistään syömään ja yksille (joo, kyllähän sen jo tässä vaiheessa tiesi, ettei tulisi jäämään niihin yksiin.. :D).
Lauantaina käytiin A:n kanssa aamulla salilla, minulla oli rinta-olkapäätreeni:

penkki 1x8,2x6 42.5kg
vinopenkki kp 3x8 17.5kg
flyes 3x6 12.5kg
pystypunnerrus kp 3x8 10kg
Linda Fodor -viparit (videon alussa) 3x6 5kg
pystysoutu tangolla 2xmax 20kg

Poljin aluksi 5 minuuttia kuntopyörääkin, ja polvessa tuntui hieman edellispäivän talsimiset.

Illalla mentiin sitten Amarilloon syömään ja otettiin siinä yhdet. Eikun hetkinen, taisin ottaa kahdet.. ja siitähän se ajatus sitten lähtikin. Kierrettiin parit baarit ja muutaman tunnin päästä takaisin Amarilloon. Oli pirun hauska ilta, taisi siinä tulla vähän tanssilattiallakin jorailtua. 
Aamulla odotin löytäväni jalkapallon kokoisen polven, mutta eipä se ollut mitenkään erikoisen turvoksissa. Sunnuntaipäivä meni lähinnä koomaillessa, ei nyt voi sanoa että olisi krapulaa ollut mutta väsytti kovasti. Illalla lähdettiin vielä A:n ja naapurissa asuvan joukkuekaverini H:n kanssa Kirkkonummelle katsomaan meidän miesten peliä. Turha reissu sekin, saamarin tylsää salibandya - juuri niitä pelejä, kun koko ajan vain toivoo että peli loppuisi mahdollisimman nopeasti.

En muista ton mun drinksun nimeä, mutta rikollisen hyvää se ainakin oli!

Kovin piti eilenkin mennä salille, mutta väsytti illalla vielä niin paljon että nähtiin parhaimmaksi vain jäädä kotiin. Kävin aamulla työterveydessä juttelemassa mun työhönpaluusta, ja lääkäri oli sitä mieltä, että vielä menee sellaiset 3kk ennen kuin pystyn tekemään samoja hommia kuin ennen loukkaantumistani. Sisähommiahan olisi tarkoitus mennä tekemään jo tuossa parin viikon päästä, mitenköhän selviän siitä aamuviiden herätyksestä.. :D

Eilen liikunnoiksi kertyi vain 12 minuutin polkemiset kuntopyörällä ja kävelyt työterveydestä työpaikalle ja sieltä kotiin. Matkaa tuli sellaiset reilu 2 km ja aikaa kului 26 minuuttia. Meni varmaan 5 minuuttia, kun yritin turvallisesti laskeutua tuota harjunrinnettä alas, hieman pelotti kun alla oli mutaa, hiekkaa ym turhan liukasta tavaraa :D mutta ehjin nahoin pääsin alas!

Tänään kävin ystäväni J:n kanssa kiinalaisessa lounaalla ja piiitkästä aikaa oli kampaajallekin aika. Nyt näyttää tukka taas ihanalta :) olin aamulla polkenut kuntopyörää 15min verran (putkeen! huhhuh :D) ja tein reilun puolen tunnin polvijumpan. Kävelessä jalka tuntui aluksi hieman tönköltä, mutta ihmeen nopeasti se siitä taas vertyi ja tallustin keskustaan alta 20 minuutin, matkaa oli kuitenkin sellaiset 1,9km eli aikas hyvin :)
Kävin nyt illalla vielä tekemässä ojentajatreenin salilla, ja tämmöistä tällä kertaa:

kapea penkki 3x8 35kg 
ranskis mutkis 3x8 tanko+15kg
avustettu dippi 3x6 5kg
pushdown narulla 3x10 25kg (keskityin tekuun ja alle minuutin palautuksilla)
niskan takaa punnerrus narulla 1x8 35kg, 2x8 40kg
Alkuun poljin 7 minuuttia kuntopyörää.

Lääkäri muistutteli eilen, että niitä lepopäiviäkin tulisi pitää. Nyt taas tuntee tehneensä vähän liikaa, kun polvi kipuilee ajoittain. Esimerkiksi suoristusyritykset tuntuvat varsin ikäviltä. Pakko kyllä tunnustaa, että olen aika kiitettävästi laiminlyönyt kylmähoitoakin :/ 
Tarkoituksena oli tehdä nyt vielä yksi polvijumppa, mutta ehkä jätän sen huomiselle.. A saa vähän venytellä tuota jalkaa, eiköhän siinä ole sitten ihan tarpeeksi taas yhdelle päivälle :)

Noin muuten on edistystä tapahtunut, tänään huomasin että kävelen jo hieman paremmin! Kyllä se pieni ojennusvaje siellä vielä näkyy, mutta eteenpäin ollaan menty :)
Ensi viikolla onkin sitten aika tuolle vanhalle fyssarilleni, olen aika innoissani :) lähettelinkin hänelle sähköpostia sen viime viikon fyssarikäyntini jälkeen, kun muistelin että viimeksi olisin jo tässä vaiheessa alkanut treenailla jalkoja. Joo ei kuulemma, jalkatreeni astui edellisellä kerralla kuvioihin vasta siinä 2,5kk:n kohdalla :D huppista. Olisin meinaan voinut vaikka vannoa, että näihn aikoihin kyykkäilin ja tein prässiä.. Mutta ei enää kauaa siihenkään!

Uuvuttava päivä

Voi luoja että olen poikki! Aamulla menin yhdeksän maissa salille, kun pääsin A:n kyydillä. Vedin selkä-hauistreenin

avustettu leuanveto 3x8 15kg
kulmasoutu kp 3x6 22.5kg
ylätalja rusettikahvalla 2x8 50kg
hauiskääntö tangolla 3x6 22.5kg
hammer 3x6 10kg
hauiskääntö kp kiertäen 2x6 10 kg (liike lähtee niin että kämmenet osoittavat ylöspäin ja peukalot sivulle, yläasennossa käännän ranteita niin että kämmen osoittaa alaspäin ja peukalot "sisäpuolelle", kaikki tajuaa :) )

Treenin jälkeen istuin vielä infrapunasaunassa ja valmistauduin tulevaa kotimatkaa varten :D
Pisin kävelymatkani tähän asti oli siis ollut se reilu 2,2km, nyt matkaa tulisi yhteensä sitten 2,8km. Ja kuulkaas, hyvin jaksoin! Alussa ehdin jo ajattelemaan, että mihis hittoon sitä tuli taas ryhdyttyä kun jalka tuntui vähän jäykältä, mutta nopeasti se siitä vetreytyi ja olisin voinut tanssahdella kotiin :) (no jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin noin puoli kilometriä ennen kotiovea alkoi kävelykin muistuttaa enemmän ontumista, mutta kipua en tuntenut missään vaiheessa, jalka vain alkoi mennä tönköksi). Matkaa kertyi tosiaan se 2,8km ja aikaa kului 30 minuuttia.

Kotiin päästyäni ehdin maata sohvalla kylmäpussin kera noin vartin verran, ennen kuin siskoni tuli hakemaan. Piti käydä postista hakemassa Lushin pakettini, jonka jälkeen meidän piti vain käydä yhdessä paikassa, mutta loppupeleissä käytiinkin sitten kolmessa muussakin paikkaa ja reissussa oltiin melkein kolmisen tuntia. Nälkäkin iski niin että aloin suorastaan voida pahoin, olin treenin jälkeen vetänyt vain palkkarin ja kotona yhden protskupatukan ja kananmunan. 
Voisi kuvitella, että tämän rupeaman jälkeen jalat voisi amputoida kovien kipujen takia, mutta vieläkään ei satu yhtään! Eivät menneet pahemmin edes juntturaan, mutta kyllä sen tuntee että on tehnyt jotain...Nyt vain lähinnä väsyttää.

Jospa sitä vetäisi pikku päikkärit, että jaksaa illemmalla taas jumpata tuota polvea :)
Sisko toi mukanaan steppilaudan ja parit nilkkapainot, joten kyllä nyt kelpaa sitten kuntouttaa itseään!

 

4 viikkoa leikkauksesta

Se olisi sitten tasan kuukausi operaatiosta. Hirmu nopeasti mennyt aika! Juhlistin tätä päivää kaivamalla chia-siemenet ja msm-jauhot kaapista, jos nyt muistaisi taas joka päivä noitakin ottaa niin hyvä olisi..

Aamupalaksi maitorahkaa, jogurttia, mansikoita ja chia-siemeniä

Piti päivällä mennä M:n kanssa taas salille ja saunomaan, mutta hänelle sattuikin sitten ikävä pikku tapaturma joten siirrettiin menemiset sitten toiseen päivään. En saanut itseäni nyt illallakaan salille, joten tämä oli sitten vähän tämmöinen kevyempi päivä :)
Kuntopyörää olen tänään polkenut yhteensä 23 minuuttia ja tein kerran tuon vanhan polvijumpan, johon kului 32 minuuttia. Olen tänään myös ahkerasti venyttänyt tuota oikeaa jalkaa, tai lähinnä sitä takakapselia. A:kin on saanut osallistua kuntouttamiseeni painamalla polvesta alaspäin ja samalla nostaen kantapäätä ylöspäin, tehden pientä pumppaavaa liikettä. Ei tunnu mitenkään liian kivalta, mutta kyllä siitä hyötyä on.
Nyt pitäisi treenata vielä sitä, että istuallaan/makuulla ollessa (kun jalat ovat suorana alustaa vasten) saisin tuota oikean jalan kantapäätä nostettua ilman. On muuten aika pirun vaikeaa! Tänään sujui jo vähän paremmin, eilen sain vain reisilihakset jännittymään ja polven nousemaan :D

Huomenna voisin mennä salille jo aamusta, A voisi heittää minut mennessään töihin. Kotiin pitäisi sitten kävellä, mutta enköhän selviä.. Toivottavasti :D
Jalka kestää muutenkin nyt paremmin rasitusta, ja onhan siinä matkan varrella sitten penkkejä joilla huilata.. :D

Unettomuutta ja uutta jumppaa

Viime yö meni taas aivan plörinäksi, en meinannut saada unta millään. Puoli yhdeltä ajattelin pelata vähän Angry birdsiä ajankuluksi, ja seuraavan kerran kun katsoin kelloa se näytti 02:30. Eikä vieläkään nukkumattia tai unijukkaa kuulunut. Jossakin vaiheessa onnistuin torkahtamaan, sillä seuraavan kerran katsoin kelloa neljän aikoihin. Tästä eteenpäin olen nukkunut varsin katkonaisesti. Yhdeksältä soitti sitten pomo kysellen sairaslomastani ja sen jälkeen olenkin sitten ollut pystyssä. Äsken keitin itselleni tuollaista Clipperin Sleep easy -teetä, jonka toivon saattelevan minut unten maille ihmisten aikoihin :)

Haettiin tänään äidiltäni kuntopyörä lainaan, ja olenkin sitä polkenut tänään kymmenisen minuuttia. Kohta voisin vetää viimeisen 5min satsin :)
Päivällä tein myös uuden jumpan kertaalleen läpi, aikaa siihen sain kulumaan 26 minuuttia.
Oli kyllä todella kivaa tehdä välillä jotain uutta :) noissa jalan koukistuksissa tulisi olla nilkkapainot, mutta en valitettavasti sellaisia omista :/ fyssari neuvoi laittamaan jonkun painavan kengän jalkaan, kuten laskettelumonon (öö, mitenhän sellaisen saisi pois jalasta :D).
No, eipä sellaisiakaan täältä löydy (kotikotona olisi kyllä..) joten laitoin sitten spinningkengän jalkaan ja sidoin toisen tossun vielä nilkan ympärille tuomaan lisäpainoa :D 

Äsken käytiin A:n kanssa salilla, tänään oli ojentajatreeni vuorossa:

kapea penkki 3x8 35kg
ranskis mutkis 3x8 tanko+15kg
avustettu dippi 3x8 10kg
a) pushdown 3x6 50kg
b) niskan takaa punnerrus taljassa 1x8 30 kg, 2x8 35kg
(tuo a ja b superina)

Nyt tuntuu mukavasti lihaksissa että on tehnytkin jotain.. :)
Voisin vetäistä tuon kotijumpan vielä kerran läpi ennen nukkumaanmenoa, joten huomiseen taas!

Ensimmäinen fyssarikäynti

Tänään oli sitten se kauan odotettu ensimmäinen fyssarikäynti! Mitä lähemmäs Dextraa päästiin, sitä enemmän alkoi minua jännittää. Naureskelinkin A:lle, että nyt jännittää enemmän kuin ennen leikkausta :D

Ensimmäiseksi käytiin fyssarin kanssa kuulumiset läpi, miten on mennyt ja sitä rataa. Sen jälkeen sainkin käydä selinmakuulle sängylle ja fyssari tarkasti tuon ojennuksen tilanteen. Pieni vaje sieltä tosiaan löytyi, mutta kun vähän venytettiin ja pumpattiin jalkaa niin liikettä tuli lisää ja nätisti se polvitaivekin sitten painui kunnolla alas :) todennäköisin syy tuohon ojennusvajaukseen on polven takakapselin kiristyminen, mutta kun tämän kanssa jaksan tehdä työtä niin kyllä se ojennus sieltä vielä tulee! Sitten tehtiin vähän jalan nostoja etureisilihasta samalla jännittäen. Näissäkään ei ollut mitään ihmeellistä. Tässä vaiheessa tuli leikannut lääkäri käymään ja katsomaan miten hänen potilaallaan menee. Lekuri tutki polven, ja on kuulemma oikein stabiili :) (fyssarikin jaksoi monta kertaa sanoa miten tukeva polvi on.. vähän nauratti kun minulle tuli mielikuva löllyvästä ihrapolvesta :D)
Sitten mitattiin koukistus... 125 astetta!! Vuhuu! Oikein hyvä kuulemma. 

Tämän jälkeen koittikin se varmaan eniten odottamani hetki - kuntosalin puolelle kokeilemaan polkemista kuntopyörän kanssa. Ja jösses että meni hyvin, kuin vettä vaan! Naamani muistutti varmaan Hangon keksiä kun poljin :D 
Viimeksi tosiaan ensimmäisellä fyssarikäynnilläni ei polkemisesta tullut mitään, kun jalka ei yksinkertaisesti vain koukistunut tarpeeksi. Eikä tullut muistaakseni muutamaan viikkoon.. Silloinkin se polkeminen oli varmasti kamalan näköistä, kun jouduin "heilauttamaan" koko kroppaa saadakseni tehtyä sen täyden ympyrän leikatulla jalallani. Ihan muutaman kerran se kuntopyörän satulakin putosi muutaman pykälän kun venkoilullani sain sen liikkumaan :D kyllähän siinä aina säikähti kun melkoisen räsähdyksen seurauksena putosin alaspäin :D

Laitan tähän kuvat uudesta jumppaohjelmastani (missä perkeleessä ne askelkyykyt, mavet ym kivat jalkaliikkeet on?? :D) pahoittelut ryppyisistä papereista..

Eli ylläolevia liikkeitä 3-4 kertaa viikossa, välipäivinä sitten sitä vanhaa jumppaa. Kuntopyörää päivittäin esimerkiksi 5min aamulla, 5min päivällä ja 5min illalla, tai vaihtoehtoisesti joka toinen päivä sitten pidemmän aikaa.

Kyllähän siinä meinasi vähän hikeä puskea pintaan kun käytiin noita uusia liikkeitä läpi :)
Kuntosalivisiitin jälkeen mitattiin vielä molemmista jaloista reidenympärykset, ja luojan kiitos eroa ei ole kuin 1,5cm. Eli kaiken kaikkiaan varsin onnistunut visiitti, kuntoutuminen etenee ajallaan ja polvi on hyvä. Ja siitä tulee erinomaisen hyvä :)

Kotimatkalla poikettiin vielä Sellon kautta, mutta valitettavasti Ikeaan ei A enää suostunut :( mikä ihme siinä on, ettei sinne saa miehiä kuin kiristämällä, uhkailemalla tai lahjomalla?? :D
Oltiin reissussa yhteensä n. 5 tuntia, ja kyllähän sen huomaa nyt polvessa. Ei ole kipeä, mutta tuntuu hieman tönköltä. Mutta vain hieman :) yllättävän vähän oikeastaan.. En tiedä oliko tämä päivä sitten kovin rankka rutistus, mutta vedin sitten kevyet 3h päikkäritkin vielä :D 

edit// Unohdin aivan mainita, että fyssarikäynnin jälkeen kävin vielä röntgenissä, jossa tarkastettiin ettei porakanavissa ja kiinnitysruuveissa ole mitään ongelmia.

Maanantai-illan puntti + rikollisen hyvää pastasalaattia

Perusmaanantai, eli illalla salille A:n kanssa. Tänään oli rinta-olkapää vuorossa:

penkki 8,7,6 42.5kg
vinopenkki kp 3x8 17.5kg
ristikkäistalja 2x8 17.5kg, 1x8 20kg
pystypunnerrus 1x8 10kg, 2x7 12.5kg
viparit eteen tangolla (selkä tukea vasten) 3x6 12.5kg
viparit sivulle (suorat kädet) 3x8 6kg

Eipä ollut mikään yleisöryntäys taaskaan salilla, kun tulimme niin meidän lisäksemme oli muutama muukin ihminen ja suurimman osan ajasta meitä rehki vain neljä ihmistä siellä :D me likey!

 Tehtiin ruuaksi taas törkeän hyvää pestopastasalaattia (kanapestopasta, pestokanapasta.. miksihän tätä nyt sanoisi :D). Eli täysjyväpastaa, punaista pestoa, kanaa, rucolaa, fetaa, miniluumutomaatteja, viinirypäleitä ja pekaanipähkinöitä. Voisin vetää tätä useammankin lautasellisen kerralla.. petollista kamaa siis.

Tein tänään vain kerran tuon polvijumpan, en halua rasittaa jalkaa liikaa huomista ajatellen. Huomenna on siis ensimmäinen fyssarikäyntini, ja hieman jo jännittää. Kunpa kaikki olisi kunnossa ja liikeradat yms aikataulussa. Eli peukkuja pystyyn meikäläiselle :)

Lenkkiyrittelyä ja vähän syvällisempää juttua

Nukuttiin A:n kanssa tänään todella pitkään, en kehtaa edes kertoa mihin aikaan noustiin :D
Perus sunnuntaipäivä sitten muuten, eipä olla tehty juuri mitään. Minä olen tapittanut taas Lostia koneelta ja tehnyt jumpan yhden kerran. Pari tuntia sitten kysyin jos A lähtisi kanssani lenkille.
Ehdittiin kävellä reilu 8 minuuttia, kun kova kipu iski taas polveen. A ehdotti että kääntyisimme takaisin, mutta minä taas tyhmänä halusin jatkaa vielä eteenpäin. Eikä mennyt kauaa, kun kipu iski uudestaan ja kovemmalla voimalla. Sanoinkin A:lle, että ei se kipu ole ennen tämmöistä ollut ja ylpeyteni antoi periksi ja käännyimme takaisin kotia kohti. Tuntui kuin joku iskisi tikkaa polven sivusta sisään, mitenhän tämän nyt selittäisi.. Kipu tuntui tekevän puolikaaren muotoista liikettä lähtien polven ulkosyrjältä edeten siitä sitten keskemmälle polvea. Mitä suorempana pidin jalkaa kävellessäni, sitä vähemmän sattui. Vähitellen kipu alkoi sitten hellittämään.
Käveltiin sellaiset reilu 23 minuuttia ja matkaa kertyi alle 2 km, eli ei paljoa. Välistä jouduimme pysähtelemään kun en kivulta pystynyt liikkumaan kunnolla.

Olisi ehkä pitänyt antaa jalan levätä kauemmin edellisen lenkin jäljiltä, jonka tein siis perjantaina. Minulla on paha tapa vetää aina vähän överiksi, mitä tulee liikuntaan ja treenaamiseen. Olen mm. kerran kärsinyt ylikunnosta, maannut sairaalassa puoli päivää kun minulla epäiltiin sydänlihastulehdusta (jep, piti sitten pikku flunssassa päästä treenaamaan..) ym mukavaa. Minulle ei tuota mitään ongelmaa vetää putkeen spinning-tuntia, bodycombatia ja loppuun vielä salitreeniä. Toisinsanoen, treenaamisessani ei pahemmin ole ollut järkeä. Liian paljon kaikkea. Teen suhteellisen fyysistä työtä, joten saan joka arkipäivä siitäkin rasitusta melkoisesti. Äitinikin on muutamaan kertaan huomauttanut, että liikunnasta on tullut minulle jo huumetta (tai no, olen minä muiltakin kuullut kommenttia treenaamisistani ym, että pitäisi ottaa iisimmin, levätä enemmän jne) Minä olen vain hymähtänyt ja pyöritellyt päätäni, mutta näin jälkikäteen ajateltuna taisi äidillä ja muilla olla pointti jutuissaan. Eli jos jotain positiivista pitää löytää tästäkin loukkaantumisesta, niin taisi tulla sopivaan aikaan, ennen kuin ehdin vetää itseäni taas aivan piippuun.
Nuorempana sairastelu ei ollut este treenaamiselle ja pelaamiselle. Kun valmentajakin antoi pelata, niin mikäs siinä! Ei sitä silloin tullut ajateltua, että saattaisin tartuttaa muutkin joukkuelaiseni. Minä vain halusin pelata ja sillä sipuli. Tuon sydänlihastulehdusepäilyn jälkeen kaikki sitten muuttuikin, sain järkeä päähäni. Siihen asti olin selvinnyt hyvällä tuurilla, mutta yksi epäonninen kerta riittäisi siihen, ettei mahdollisesti enää koskaan tarvitsisi tehdä yhtään mitään.. Nyt tekeekin pahaa katsoa noita nuorimpia joukkuelaisiamme, jotka riskeeraavat terveytensä vain sen takia, että haluavat pelata tai treenata. En tiedä kuinka monta kertaa olen yrittänyt takoa järkeä niihin pikku kalloihin, mikään ei tunnu auttavan. Ehkä se yksi varoittava esimerkki riittäisi? Kaikki tuntuvat uskovan, ettei se nyt omalle kohdalle iske, tietenkään. Mutta mitäs sitten kun iskee?

Kaikista hauskintahan tässä on se, että minä kyllä tiedän oikeanlaisen ravinnon ja levon merkityksen. Jostain syystä välillä on vain toimittava aivan päinvastoin kuin pitäisi.. Toisaalta, olen kyllä hieman edistynyt :) ennen oli puskettava salille vaikka silmät painuivat väsymyksestä kiinni tai muuten vain oli niin huono päivä että paras ratkaisu olisi vain jäädä sänkyyn. Nykyään erotan oikean väsymyksen ja oikeasti huonon päivän, eli tiedän milloin on syytä vain suosiolla jäädä kotiin tai käydä vaikka vain kävelylenkillä. En enää mennyt edes seuraamaan treenejä kipeänä, ihan vain sen takia etten tartuttaisi muita (vaikka meillä valmentaja kehoittaa tulemaan sairaanakin paikan päälle seuraamaan, minusta tuossa nyt ei ole mitään järkeä..). Ärsyttää salillakin nuo flunssapotilaat, jotka yskivät/aivastelevat käsiinsä/laitteisiin/painoihin jne ja siten siirtävät omia pöpöjään eteenpäin muille. Yöh. Ja kaikki vain sen takia, kun sinne salille on pakko päästä!1!1 viis niistä muista, muttakunminähaluun.

Argh. Olen kai puhunut :D

Aamusalilla päivä käyntiin

Suunnattiin ystäväni M:n kanssa jo aamuysiltä salille treenailemaan. Oli taas vaihteeksi ihanan hiljaista, meidän lisäksemme salilla oli vain yksi nainen, joka lähtikin sitten aika nopeasti. 
Minulla oli vuorossa selkä-hauistreeni ja tällaista sain aikaiseksi:

avustettu leuanveto 3x8 15kg
kulmasoutu kp (fyssarini tappaisi jos tietäisi :D) 1x8 20kg 2x6 22.5kg
ylätalja lapiokahvalla 2x6 50kg
hauiskääntö tangolla 3x8 20kg
hammer 3x6 10kg

Treenaan mieluiten vapailla painoilla, joten kulmasoutu laitteessa ei innostanut liikoja. Kulmasoutu tangonkaan kanssa ei oikein toimisi, sillä polveen kohdistuisi liian suuri rasite. No, fiksuna tyttönä tein sitten kässäreillä, vasen jalka penkillä ja oikea jalka suorana sivussa :D oli hieman hankalaa tehdä vasemmalla kädellä kun meinasin koko ajan kolhia itseäni painolla, mutta vedin sitten kuitenkin kaikki kolme sarjaa. Kyllähän tuossa vähän joutui oikea polvikin koetukselle kun oikealla kädellä tein, mutta ehkä parempi etten mainitse fyssarilleni tästä "hyvästä" päähänpistostani...

Ensimmäiseen fyssarikäyntiini on nyt sitten enää kolme päivää. Olettaisin saavani uudet jumppaohjeet, ja onkin mielenkiintoista nähdä eroavatko nämä Dextran uudet jumpat Mehiläisen vastaavista. Odotan myös innolla tuon Mehiläisen fyssarini näkemistä, on se vaan niin huippu tyyppi ettei mitään rajaa :)

Eilinen lenkki tuntuu vielä kipuiluna polvessa. Itse asiassa aina seuraavana päivänä sen vasta huomaakin, jos on tullut rehkittyä liikaa. Reilu viikko sitten (vai onkohan siitä jo enemmänkin?) alkoi polvi "poksumaan" kun tein noita jumppaliikkeitä. Muistelisin, että viimeksi tämä poksuminen astui kuvioihin vasta paaaljon myöhemmin..en nyt mene vannomaan, mutta mutta :)
Poksuminen ei varsinaisesti satu, mutta tuntuu hemmetin inhottavalta kylläkin. Aivan kuin polvessa olisi ilmaa tai siellä liikkuisi jokin vesi-ilmapallo, joka saattaa poksahtaa jos jatkan liikettä. Parhaiten tämän huomaa kun teen noita polven ojennuksia tuolilla istuessa, liike on välillä pakko pysäyttää hetkeksi ja antaa tilanteen ikään kuin tasaantua ennen kuin voin taas jatkaa. Tämäkin varmaan johtuu siitä polvilumpion kontrolloimattomasta liikkeestä, mutta enhän minä se lääkäri ole :D

Punttia, lenkkiä, Lostia, säikähtämisiä...

Käytiin tosiaan eilen illalla A:n kanssa vielä salilla, ja tulikin vedettyä yksi parhaimmista treeneistä ikinä! Olin päättänyt kokeilla avustettua dippiä jos vain saisin vasemman jalan tarpeeksi koukkuun. Ja onnistuihan se, vasen jalka koukistettuna siinä alustalla, ja oikea jalka roikkui sitten takana :D

Ojentajatreenini eilen kaikessa yksinkertaisuudessaan:

kapea penkki 2x8 1x6 35kg
ranskis mutkis 3x8 tanko+15kg
avustettu dippi 1x6 2x8 10kg
pushdown taljassa narulla  1x8 30kg, 2x6 35kg, 1xmax 25kg

Loppuun tein vielä vatsalihaksia 10kg kuntopallolla (puolilinkkareita + vinoja vatsoja)

Tänään sain sitten taas kivan paketin Massilta, 4kg prodea ja mooonta patukkaa :)
Valitettavasti nämä eivät kaikki olleet minulle, vaan M saa huomenna oman osuutensa laatikon sisällöstä :)

Kävin tuossa aiemmin päivällä pienellä happihyppelyllä. Lenkille tuli mittaa 2,2 km ja aikaa sain tähän kulumaan 24 minuuttia. Ei olla ihan samoissa nopeuksissa kuin ennen, mutta hiljaa hyvä tulee :)
Reilun kilometrin kohdalla alkoi sitten jalkaan sattumaan, ja kävelykin muistutti enemmän ontumista kuin kävelemistä. Kipu tuntui lähinnä polvilumpion päällä, vähän verrattavissa siihen kun kolauttaa polven vaikka pöydän kulmaan. Kauhunhetkiä tuli koettua heti alkulenkistä, kun astuin liukkaan puunjuuren päälle ja olin liukastua. Vasen jalka heitti alta ja ehdin jo mielessä kirota, että älä ny perkele mee kaatumaan. Sain kuitenkin pysyttyä pystyssä, luojan kiitos.
Toisen säikähdyksen koin sitten lenkin jälkeen kotona, kun aloin tekemään päivän toista jumppaa. Olin tekemässä ensimmäistä liikettä (polvitaipeen painaminen alustaa vasten) kun tunsin ikävän napsahduksen jalassa. Ilmeisesti kankussa napsahti jotain, mutta tietysti ajattelin ensiksi pahinta ja luulin että uusi ristisiteeni sanoi sopimuksensa irti :D mutta yhtenä kappaleena ollaan vielä..

Piti nyt illalla mennä katsomaan meidän miesten kotipeliä, mutta pienten vastoinkäymisten takia peli jouduttiin siirtämään vanhaan halliin jonka takia taas uuden hallin loistava katsomo vaihtui vanhan hallin suorastaan surkeaan katsomoon. Eli olisin joutunut seisomaan todennäköisesti koko pelin ajan (reilu 2h) joten no thanks. Päätin sitten suosiolla jäädä kotiin, varsinkin kun tuo lenkkikin nyt rasitti polvea taas ihan tarpeeksi. Turha sitä on itseään enempää kiusata.. Ja onneksi on liveseuranta :)

Muuten en olekaan sitten saanut mitään järkevää aikaiseksi, kaksi kertaa olen tuon jumpan vetänyt ja katsonut Lostia koneelta. Enää reilu kaksi kautta jäljellä niin on tuokin "urakka" ohi :)

Huomenna sitten taas treenaamaan ja saunomaan M:n kanssa!

3 viikkoa leikkauksesta

Nyt onkin sitten yksi huoli vähemmän, sillä A sai junailtua työnsä niin että pääsee ensi viikolla mukaani sinne fyssarille :) iso kivi putosi sydämeltä, olin jo valmiiksi stressannut tuota päivää jo luvattoman paljon. On se A ihana, sääliksi käy kun sillä on tämmöinen invalidipirttihirmu täällä seuranaan :)

Tänään pamahti sitten se 3 viikkoa leikkauksesta. Nopeasti se aika on loppujen lopuksi mennyt, vaikka toisinaan olen kuolla tylsyyteen täällä kotona.

Ja edestä.. Ei nuo polvet nyt varsinaisesti kauniilta näytä :/

Tuo leikattu polvi tuntuu olevan jotenkin aivan eri kohdassa verrattuna toiseen jalkaan. Seuraava kuva havainnollistaa tämän varsin hyvin..

Tosin tuolta nuo jalat näyttivät aina uuteen loukkaantumiseen asti, tuo oikea polvi jäi jotenkin ylemmäs. Toivottavasti tällä kertaa jaloista saataisiin samaa paria olevat :)

Mitä tulee eiliseen peliin, niin me voitettiin! Tai nuo voittivat, miten tämä nyt pitäisi ilmaista. Kai minä jollakin tapaa kuulun joukkueeseen (vielä), nimikin löytyy listoilta :D

Mutta upea voitto lohkoykkösestä, joka ei ole hävinnyt vielä yhtäkään peliä joukkueen olemassaolon aikana (näin ymmärsin peliraportista..).

Olisihan se ollut kiva olla itsekin tuolla juhlimassa voittoa.. :/

Olen pikkuhiljaa lisäillyt kotijumpassa toistomääriä ja sarjoja, ja tänään tein sitten ensimmäisen kerran 3x15 kaikkea. Kun katsoin kelloa jumpan jälkeen, niin huomasin käyttäneeni 30min siihen jumppaamiseen :D huhhuh. Sanoinkin A:lle, että kunpa saisin pian uuden ohjelman kun alkaa tämä vanha jo tympimään hieman :D

Mutta mutta, minä alan tässä valmistautumaan salille lähtöön A:n kanssa :)

Someone please call 911

Huono fiilis vaan jatkuu. Olen kiduttanut itseäni selailemalla eri treeniblogeja, joissa hehkutetaan bodycombatia, spinningiä, juoksua ja muuta yhtä ihanaa. En kestä! Miksi helvetissä sitten jatkan noiden lukemista? Piti varmuuden vuoksi sitten vielä katsoa teaser tulevasta bc-ohjelmasta, ja sydämeni itkee verta tällä hetkellä. Miksimiksimiksi sen polven piti taas hajota?! Miksi en lopettanut pelaamista jo sen ensimmäisen vaihdon jälkeen, kun selkäni venähti ja sattui niin ettei edes henkeä saanut. Mutta ei, piti ajatella joukkuekavereita, meitä kun oli muutenkin niin vähän  etten halunnut kuormittaa toisia yhtään sen enempää.. Vaan ei auta jossittelu enää tässä vaiheessa.

Sanoin M:lle silloin maanantaina salilla ettei minusta tunnu enää pahalta etten pääse combattiin/spinniin vielä. Mutta taisin valehdella.. Menin silloin pari viikkoa sitten jopa niin pitkälle, että poistin heiaheiasta kavereitani, kun en yksinkertaisesti vaan kestänyt katsella muiden treenipäivityksiä. Estin vielä facebookissakin kaikki heiaheian julkaisut. En vain yksinkertaisesti kestä niitä juuri nyt. Pakko olla sen verta itsekäs :/
Olen ladannut mp3-soittimeeni paljon noita bodycombat-biisejä, mutta en pysty niitäkään kuuntelemaan kun tuntuu niin pahalta.
Sen sijaan että ajattelisin optimistisesti että "hei, pääsen spinniin JO 3-5 viikon päästä", niin ajattelen että "VIELÄ noin (perkeleen) kauan joutuu odottamaan".
Itkettää, mutta kyyneleitä ei vaan tule. On jotenkin tyhjä olo. Ihan kuin ilman treeniä en olisi mitään.

Jalat ovat ihan pirun kipeät eilisen lenkin jäljiltä. Turvotustakin löytyy enemmän kuin yleensä.
Pelottaa jo valmiiksi se ensi viikon tiistain fyssarikäynti. Olin vähän ajatellut, että äitini voisi lähteä mukaan kuskiksi näin ensimmäisellä kerralla, mutta eilen selvisi ettei tämä onnistukaan kun äipällä on menoja ja palaa vasta tiistai-iltana. Tämän jälkeenhän ehdotin sitten A:lle mukaantulemista, mutta vituiks män sekin. Joo ei siinä mitään, kyllähän bussit kulkevat ja aamulla pääsen A:n kyydillä bussiasemalle. Mutta.. Siitä lähimmältä pysäkiltä on jonkin verran matkaa sinne Dextraan. Lähinnä se matka huolettaa sen fyssarikäynnin jälkeen, en tiedä mitä nyt ensimmäisellä kerralla tehdään, mutta jos kovin paljon väännellään ja käännellään niin kyllähän se polvi ärtyy. Ja sillä pitäisi tosiaan klenkata vielä sinne pysäkille takaisin. Ja sitten minun pitäisi jotenkin selvitä kotiinkin. Siihen aikaan päivästä kun kaikki ovat töissä tai muuten vaan poissa :/ lähimmältä pysäkiltä taitaa kotiinkin olla matkaa se vähintään kilometri, enkä todellakaan pysty sitä matkaa kävelemään kun on ensin koko päivä muutenkin rasitettu polvea.
Minullahan ei siis ole ajokorttia, autosta puhumattakaan. Inhottavaa, kun joutuu aina miettimään nämä kulkemiset ja sumplimaan muun elämän sen mukaan. Salilla en voi käydä kuin vasta sen jälkeen kun A/joku kaveri on päässyt töistä ja voi minua auton kanssa kuskata, pyörällähän en voisi muutenkaan ajaa kun se on varastettu ja sitä rataa.

Miten nämä kaikki pikkuasiat tuntuvat taas elämää suuremmilta vastoinkäymisiltä?

All the small things

...make me so fucking mad.
Ihan hävettää miten pienet asiat saavat vereni kiehumaan. Käytiin A:n kanssa äsken kaupassa, ja minä suutuin koska A ei pysäköinyt lähimmälle vapaalle paikalle vaan kauemmas, jonka takia jouduin kävelemään ehkä ylimääräiset 5 metriä (vähintään!). Sisäinen marttyyriprinsessani nosti rumaa päätään ja tokaisinkin etten haluaisi kävellä yhtään enempää kun on pakko. Niivittu. Minulla sentään on kaksi jalkaa joilla kävellä edes jotenkuten...
Äsken kiehahti sitten toisen kerran, kun heitin A:lle että hänhän voisi lähteä ensi viikolla sinne ensimmäiselle fyssarikäynnilleni mukaan, kun hänellä kerta on käyttämättömiä lomapäiviä vielä. Joo ei kuulemma pysty lähtemään, koska heillä on töissä niin vähän porukkaa. Mitäs minä teen? Haistatan paskat, johon A totetaa ettei se hänen vikansa ole (no kyllä minä sen tiedän!tanakele...). Tiedän käyttäytyväni kuin mikäkin kakara, mutta omaan aikamoisen temperamentin ja tulistun todella nopeasti. Nyt kun minulla on muka niin pirun vaikeaa, niin hermot menevät vieläkin helpommin. Päivällä ihmettelin, kun pariin päivään ei taas oikein mikään ole tuntunut miltään, mutta nyt voisi taas ryömiä sängyn alle itkemään ja angstaamaan.

AAARGH.

No, hyvä ruoka, parempi mieli ja silleen. Prismassa myydään taivaallisen ihanaa (ja kallista!) lohiviettelystä, joka on jotain parasta ikinä ruisleivän kanssa. Päätin yrittää tänään tämän viettelyksen valmistamista itse, ja hyväähän siitä tuli!
Purkki ranskankermaa, n.170g graavilohta, puolikas punasipuli ja paljon tilliä. Omnomnom.

Iltapala vol. 1

Taisi olla ahneella taas se kuuluisa paskainen loppu :/ tuli vedettyä sittenkin ehkä vähän turhan pitkä lenkki. Polvitaipeeseen sattuu meinaan nyt jonkin verran, ja polvi tuntuu muutenkin "rasitetulta". Olin suunnitellut meneväni nyt illalla salille, mutta taidan antaa kintuille nyt vähän lepoa. Huomenna sitten, jollei se meidän naisten peli kestä koko iltaa :)

100°

Laitoin eilen fyssarille sähköpostin mukana nuo pari kuvaa tuosta koukistuksen etenemisestä. Olin ehkä hivenen turhan optimistinen, sillä odotin vähintään fanfaareja ja konfettisadetta onnittelulaulun kera, mutta vastaukseksi sain "Ihan jees.". Fyssari arvioi koukistukseksi 100 astetta ja vielä saisi tulla hieman lisää (mutta matkalla on jo). Seisten tehdyssä koukistuksessa on lonkan koukistaja päässyt hieman aktivoitumaan (selkä ei ole suorassa vaan olen hieman eteenpäin kallistuneessa asennossa), mutta jos selkä suorana menee 90° kulmaan niin hieno juttu. Vähän on taas hassut fiilikset, viimeksi jalka ei todellakaan taipunut noihin lukemiin tässä vaiheessa joten olen pitänyt tuota nyt jollakin tapaa huippusuorituksena :D

Kävin tuossa reilu tunti sitten 22 minuutin kävelyllä. Jätin kepitkin suosiolla kotiin, ja yritin koko ajan vain keskittyä siihen oikeaan kävelemistekniikkaan - kantapää, päkiä, varpaat, kantapää, päkiä, varpaat. Mutta on se vain vielä niin vaikeaa :/  

Kulutus oli 121 kcal (rasvaa 41%), keskisyke 122 ja maksimisyke 138 (??!). Miten niin on kunto päässyt rapistumaan :D

Lenkillä tuli vähän suunnistettuakin..

..mutta ylämäkivedot jätin tällä kertaa väliin.

Asia kunnossa.

Ensimmäinen mäki työmatkalla :)

Punttia, infrapunasaunaa ja pari pientä pettymystä

Tänään kävin salilla ystäväni M:n kanssa ja treenin päätteeksi istuttiin vielä infrapunasaunassa. Oli kivaa nähdä pitkästä aikaa ja kivaa oli myöskin päästä infrapunasaunaan taas parin viikon tauon jälkeen :)

Vuorossa oli rinta-olkapää ja treenistä muotoutui tämmöinen:

penkki 1x8,2x6 42.5kg
vinopenkki kp 3x8 17.5kg
flyes 3x6 12.5kg
pystypunnerrus kp 1x5 12.5kg, 2x8 10kg
viparit eteen 3x8 6kg
viparit sivulle 3x8 6kg

Going down...

Sitten ne pari pientä pettymystä.. Katsoin aamulla peilistä miten se jalka oikein suoristuukaan. Olen tähän asti ollut siinä uskossa, että suoraksi menee oikein kivasti.. Joo ei kyllä menekään. Pienenpieni ojennusvaje siellä näyttää olevan, vaikka kuinka seisoisin suorassa. Ei sen jalan vielä välttämättä kuuluisikaan mennä täysojennukseen, mutta silti.. Pelottaa, että se ojennusvaje tulee jäämään :/
Olen tässä viime aikoina myös hehkuttanut sitä kolmen viikon rajapyykkiä, jonka jälkeen saan alkaa polkemaan kuntopyörää, vesijuoksemaan, uimaan jne. Dextran papereissahan tämä aikaraja oli 4 viikkoa, ja laitoinkin fyssarille sähköpostia että mennäänkö Mehiläisen neuvojen mukaan (viimeksihän oli tuo 3 viikon aikaraja) vai Dextran, ja hän vastasi että jos he ovat Dextrassa näin ohjeistaneet, niin sen mukaan mennään koska polvessa on voinut olla jotain erityistä jonka takia ortopedi haluaa rauhoittaa polven pidemmäksi aikaa. Jalkaa pitää käyttää muuten ihan normaalisti, mutta ei vielä mitään erityisiä harjoitteita listalle.
Vähän tuntui kuin oltaisiin vetäisty matto jalkojen alta :/ olin niiiiiiiiiiiiiiiiiin toivonut, että nyt torstaina poljettaisiin kuntoypyörän kanssa tour de Salkkarit tai jotain. Mutta ei. A yritti lohdutella, ettei se viikko tunnu enää missään mutta piru vie kun olen jotenkin ollut niin siinä uskossa, että tällä viikolla poljetaan jo :( en kyllä halua riskeerata mitään, joten pakkohan se in sitten vain odottaa. Ei voi mitään.

Arvetkin näyttävät jo paljon paremmilta, joskin iho on jokseenkin kuiva tuosta ympäriltä. Ja voi sitä kutinan määrää.. Yritän olla raapimatta, mutta kutisee niin perkeleesti :D

Tässä vielä pari kuvaa koukistuksen etenemisestä.. Hyvällä mallilla, luulisin :D
Leikkauksesta kulunut nyt 18 päivää.

 

The winner takes it all

Vaan eipä poistuneet viininpunaiset tänään voittajina areenalta :/ hitto että harmitti! Ja harmittaa vieläkin, vaikken itse edes pelannut. Mutta noiden muiden puolesta :/ keskiviikkona olisi sitten taas kotipeli ja vastassa voitosta voittoon kulkenut lohkoykkönen. Tulossa siis aika pirun jännä matsi, peukkuja pystyyn. Aamulla mietin vielä että lähdenkö vaiko en, mutta onneksi lähdin :) oli kiva viettää (peli)päivä taas tuon tutun porukan kanssa ja leikkiä siinä samalla vähän huoltajaa. Mutta kyllä teki niiiin paljon mieli päästä itsekin sinne kentälle juoksentelemaan :/

En sitten kotimatkalla käyttänytkään niitä kylmäpusseja, jalka ei tuntunut yhtään pahalta joten säästin ne sitten pahan päivän varalle. En eilen tehnyt polvijumppaa kertaakaan ja tämänkin päivän jumppaamiset ovat vielä toistaiseksi suorittamatta. Jos nyt yhden jumpan vetäisi kun saan tämän kirjoitettua :) 
Otin nuo kepit mukaan reissuun, mutten käyttänyt niitä missään vaiheessa. Ajattelin, että jos ne kotiin jätän niin sitten kuitenkin tarvitsen niitä vaan toisin kävi. Kävelykin alkaa tuntua helpommalta koko ajan, mutta ihan "normaalilta" se ei vielä näytä. Todella hyvin pääsen kuitenkin kulkemaan jo portaissakin, muistaakseni viimeksi näihin aikoihin jouduin laskeutumaan/nousemaan aina askelma kerrallaan ja vasen jalka edellä, kun se leikattu oikea jalka ei taipunut tarpeeksi.

Unohdin perjantaina kirjoittaa postissa tulleesta iHerbin paketistani :) tilailin vähän lisäravinteita.

Biotiinia (parasta kokeilemaani!), magnesiumia, kalaöljyä ja BCAA:ta. Tarvisi vielä Massilta tilailla vähän protskuja, näkyy jo pussin pohja :/ ja nyt kun tämä kova treenaaminen taas alkaa(vai jatkuu? :D) niin tulee vedettyä palkkariakin enemmän. 
Vanha joukkuekaverini laittoikin tuossa aiemmin viestiä, että jos hän tulisi hakemaan minut töistä päästyään ja mentäisiin salille ja sen jälkeen vielä infrapunasaunaan. Olen niiiiiiin messissä! Se onkin sitten rinta/olkapää-päivä huomenna. Äitikin lupasi sen kuntopyöränsä minulle lainaan, joten tästä tämä lähtee :)
Tarvitsee vielä lähetellä fyssarille sähköpostia jos saisin noita kinttuja alkaa varovaisesti treenailemaan ennen sitä 20. päivää, en ihan niin pitkään jaksa olla tekemättä mitään.

Sitten vähän fyssariasiaa!
Minullahan on tosiaan aika tuolloin 20. päivä, ja jalkani operoinut lääkäri tulee siinä samalla sitten käymään ja katsomaan että missä mennään. Mutta.. Tämän ensimmäisen kerran jälkeen siirrynkin sitten Töölön Mehiläisen fysioterapiapalveluiden pariin :) 
Meillä synkkasi silloin edellisellä kerralla niin pirun hyvin tämän fyssarini kanssa, ja kyselinkin häneltä viimeisimmän loukkaantumiseni jälkeen josko pääsisin taas hänen potilaakseen. Onhan se toisaalta ehkä vähän hullua ja typerää matkata aina se reilu 50km fyssarin luo (varsinkin kun joudun kaikki matkat ja käynnit kustantamaan omasta pussistani), mutta minkäs teet kun homma toimii ja ihmisenä tämä fyssari on aivan mahtava :)
Lisäksi hinnatkin taisivat olla aivan hitusen edullisemmat tuolla Mehiläisessä kuin Dextrassa.

Mutta.. tämmöistä tällä kertaa taas :)
 

"Mä haluun kans pelaa"

Täällä sitä ollaan ja katsellaan kun muut vetävät alkulämppää. Nyt iski ensimmäisen kerran kunnolla halu päästä itsekin kentälle :/ olen elätellyt pientä ajatusta siitä että jos sitä kuitenkin pelaisi vielä.. tässä menisi se reilu vuosi ennen uuden kauden alkamista, joten ehtisi hyvin kuntoutua siihen mennessä. Mutta mitäs sitten JOS se polvi menee vielä kolmannenkin kerran? Ei hyvä...

Pelkäsin jo että tuo vajaa pari  tunnin bussimatka vetäisi jalan kunnolla jumiin, mutta hyvin toimii vielä :) kotimatkalla joutuukin varmaan jo turvautumaan kylmäpusseihin.
Pelin pitäisi tosiaan alkaa 8 minuutin päästä, mutta tuomarit eivät ole vieläkään löytäneet paikalle. Toivottavasti ei nyt kauheasti veny tämä pelin alkaminen...

Talkoita, leffaa ja saunomista

..siitä on meikäläisen lauantai tehty. Vaikka olin kovin päättänyt, että tällä kertaa en osallistu talkoisiin, niin siellä sitä oltiin haravan kanssa heilumassa kymmeneltä aamulla. Reilun 1,5h jaksoin osallistua, sitten alkoi vasenta jalkaa särkemään niin paljon että siirryin takaisin sisätiloihin. Eipä siellä oikein mitään tehtävääkään kyllä enää ollut :)

Talkoiden jälkeen käytiin DNA:n liikkeessä hakemassa minulle uusi micro-sim, ja siitä sitten vielä Makuuniin hakemaan leffa ja ruokakaupan kautta kotiin. Muistin viime hetkellä vielä tarvitsevani pari kylmäpussia huomista pelireissua varten, joten kipaisin nopeasti vielä apteekkiin. Nyt pitäisi pärjätä :)

Äsken käytiin saunassa pitkän tauon jälkeen. Teki kyllä hyvää.. Nyt vaan sitten vielä testaamaan infrapunasaunan vaikutuksia tuohon leikkauksen jälkeiseen turvotuksen.
Kello lähenee kahtatoista eikä väsytä sitten tippaakaan. Nukuttiin tosin pienet päikkärit A:n kanssa päivällä, mutta on tämä unirytmi mennyt muutenkin nyt huonoksi tässä saikun aikana. Yleensä nukun sen reilu 5h (kyllä, riittää minulle vallan mainiosti :D), eli puolilta öin nukkumaan ja viideltä aamulla ylös ja sitten töihin. Joku tolkku tähän olisi hyvä saada ennen töihin paluuta ettei tule sitten kauheana shokkina se herääminen aikaisin aamulla :D
Eipä tänäänkään ole oikein mitään erikoista kerrottavaa, mutta ehkä huomenna sitten saan enemmän jutun aihetta :) näkee myös miten polvi kestää tuon suht pitkän päivän rasituksen, apua.

Huomiseen!

 

Same old, same old..

Eipä mitään uutta auringon alla, päivä kului sohvalla löhöten ja illalla käytiin katsomassa vähän salibandya. Pelistä kehkeytyikin aikamoinen sirkus, kiitos keltaisen joukkueen. Olisihan siinä voinut huonostikin käydä, kun dumareilta vähän karkasi homma lapasesta, mutta onneksi vahingoilta vältyttiin. Vastustaja tosin esitti parit kuolet joutsenet siihen malliin että meinattiin jo lanssia soitella hallille.. Erätauoilla oli pakko sitten nousta ylös jaloittelemaan, todella nopeasti tuo polvi vetää itsensä (tai oikeastaan koko kintun) juntturaan. Jumppailinkin siinä samalla peliä katsoessani, suoristin ja koukistelin jalkaa useita kertoja. Oli kyllä positiivinen vaikutus, jalka oli ihmeen vetreä kun peli sitten päättyi ja lähdettiin kotiin :)

Huomenna olisi taloyhtiön pihatalkoot, saas nähdä jaksaako/viitsiikö/pystyykö osallistumaan. Kyllähän näiden kinttujen kanssa nyt haravoimaan pystyy, mutta vaikutukset tuntuvatkin sitten koko loppupäivän ajan kun on ensin pitkään seissyt tai kävellyt. Ehkä vain kurkin täältä sälekaihtimien takaa muita raskaan työn raatajia ;D

Tänään sain myös uuden puhelimeni, Samsung Galaxy S III:n, iik! En tosin ollut tajunnut, että tuohan tarvitsee sen micro-simin ja minulta kun löytyy se tavallinen sim-kortti.. Noo, ehkä sitä ehtii huomenna käydä DNA:ssa sitten :)

Ei ole oikein mitään tähdellistä kerrottavaa, kun en ole tänään oikein mitään tehnytkään :/
Polvi tuntuu jo todella hyvältä, ehkä jopa pelottavan hyvältä :D tänään sain ensimmäisen kerran tehtyä kaikki 10 toistoa jalan koukistuksia seisaaltaan tuolle vasemmalle jalalle! Aikaisemmin ennätys oli 3 suhteellisen vajaata koukistusta, sitä ennen olin vain yrittänyt koukistaa sitä ja jättänyt leikin kesken kun pohje huutaa hoosiannaa. En malta odottaa, että pääsen treenaamaan jalkoja salille :) enää vähän aikaa...

(tämä biisi on soinut lähes tauotta päässäni, joten laitetaan se nyt tännekin sitten :D)

 

 

Kaksi viikkoa leikkauksesta

Aamulla olikin sitten aika suunnata työterveyteen poistamaan nämä tikit/ompeleet/mitkä lienevätkään. Olin aiemmin hieman stressannut, että tuo vasemman jalan haava on tulehtunut, kun tikkien ympäriltä alkoi iho vaihtamaan väriä punaisemmaksi. Varsinaista kipua en kuitenkaan ole tuntenut, saati sitten mitään kuumotusta, tykytystä, haava ei ole märkinyt tms. Ennen kuin lekuri lähti noita tikkejä irroittelemaan kysäisin asiasta, mutta hänen mielestään kyseessä ei ole tulehdus. Siinä sitten tikkejä napsiessaan hän totesi, että jaa, kyllähän tästä yhdestä kohtaa vähän tihkuu kudosnestettä. No voi sun.. Sain sitten antibioottikuuriin reseptin jos tuo haava menee huonommaksi. Toivottavasti ei tulehdu :/
Luulisin kyllä, että ovat vain ärsyyntyneet kun olen nyt alkanut nukkumaan kyljelläni, ja siinähän sitten tuo jalka saattaa vähän hankautua patjaa vasten tms. Samaten myös tiukempien housujen käyttäminen on tuntunut ajoittain ikävältä, kun jos vaikka vetäisee vähän lahjetta ylöspäin liikkuvat tikitkin siinä samalla sitten.

Kävin vielä Kelassa lekurikäynnin jälkeen ja menin siitä sitten äidin luo lihapatojen ääreen (oikeastihan kyse oli siskonmakkarakeitosta, mutta varsin hyvää sekin :). Täytin sairaspäivärahahakemukseni sitten netissä ja soittelin pomolle puuttuvien saikkulappujen perään. Siinähän se päivä sitten menikin, lueskelin kirjaa, autoin äitiä tietokoneasioissa jne. 

Seuraavaksi sitten kuvia näin kahden viikon välietapin kohdalla. Ei ole kovin kaunista katseltavaa, eli herkimpien kannattaa ehkä jättää väliin..

Ylläolevassa kuvassa näkyy hieman tuo pohkeiden ero mitä paksuuteen tulee. Kuva on otettu hieman yläviistosta niin ei anna ihan realistista kuvaa todellisuudesta. Mutta enivei :)

 

 

Hyhhyh.

Käytiin eilen illalla vielä salillakin sitten treenailemassa. Itsellä oli vuorossa selkä&hauis.
Hieman joutui soveltamaan kun en ihan kaikkia liikkeitä pystynyt tekemään jotka muuten ohjelmaani kuuluvat, joten sovelsin sitten vähän.
Ylätaljaa leveällä otteella, tuettua kulmasoutua, Humansportin laitteessa vähän ylävartalon kiertoja, hauiskääntö scott-penkissä kässäreillä (käsi kerrallaan), hammeria ja hauiskääntöä kässäreillä vielä loppuun.
Olen nyt poikkeuksellisesti vasten tapojani pitänyt salilla shortseja ja t-paitaa, yleensä kun treenaan löytyy päältäni trikoot ja hihaton treenitoppi. Mutta nyt, kun kävelen kuin housuunsa paskonut humalainen ankka, haluan kai jotenkin ihmisten huomaavan ne arvet jaloissani ja ymmärtävän, että jaa ton takia toi kävelee noin kummallisesti. Ehkä vähän hölmöä, mutta välillä tulee vaivaantunut olo kun näen ihmisten tuijottavan :/

Huomenna olisi sitten meidän miehillä kotipeli, että sitä sitten katsomaan. Siinä se perjantai sitten olikin jo, tuskin saan päivällä tehtyä mitään järkevää :D ehkä taas katson tuntikausia Lostia viaplaysta...