Siirtyneitä testejä, jalkakipuja, uutta bodycombatia, työstressiä, hermolomaa, punttia, puuroa... onhan näitä!

Että moro moro vaan!

Mennyt taas pieni ikuisuus edellisestä postauksesta - shame on me.
Viimeiset viikot ovat olleet pääkopalleni jokseenkin rankkoja, lähinnä töiden takia. Pari viikkoa mentiin naama niin norsunv*tulla kuin vaan mahdollista, aamuisin sai piiskata itsensä sängystä ylös ja sorvin ääreen. En vieläkään oikein tiedä mikä tökki eniten, työkaverit, pomo vai koko paikka ylipäätään? Ehkä nuo kaikki. Pomokin kyseli moneen otteeseen että mikä nyt on ja minä tietysti vain pudistelin päätäni "muamikäänvaivaakaikkionok". Viime perjantaina pomo sitten kysäisi olisinko halukas lomailemaan tämän viikon kun "näytät olevan loman tarpeessa". Jea, kyllä kiitos mielelläni!
En nyt tiedä kuinka rentouttavaa tämä "lomani" on ollut, kun koko ajan pyörii vaan työasiat mielessä :/
No, olenpahan ehtinyt ottamaan aurinkoa jos ei muuta :D ei sillä, että sitä väriä olisi erityisesti kyllä mihinkään tarttunutkaan... Tänään kävin vetämässä aamuaerobisen pitkästä aikaa ja jösses että oli raskasta! En juossut kuin 28 minuuttia (4,2km) mutta tuntui lähinnä puolimaratonilta. En ole siis pahemmin viime aikoina juossut noiden penikkavaivojen takia, mitä nyt kaksi kertaa tässä kuukauden aikana olen vetänyt HIIT-treenin ja kiitokseksi saanut taas perkeleen kipeät kintut seuraavana päivänä. Viime sunnuntaina kävin tosiaan HIITtailemassa, koko treeniin meni 45 minuuttia alku- ja loppuverkkoineen. Vedin ensin 13 vetoa tasamaalla (juoksua 30 sekuntia, kevyttä hölköttelyä 30 sekuntia) ja päätin loppuun vetää vielä pari kolme ylämäkivetoa. Joo.. Olisikin jäänyt siihen pariin.. piti taas ahnehtia, ja loppupeleissä taisin vetää 7-8 ylämäkivetoa, täysillä tietysti. Mäen päällä näin vain tähtiä ja pelkäsin pyörtyväni kuolevani, mutta eikun lisää vaan! Maanantaina tiesi taas juosseensa :|

Laitoin pari päivää sitten fyssarillekin viestiä niistä puolen vuoden testeistä. Olin haaveillut, että saisin tälle viikolle ajan, niin menisi sitten näppärästi tämän loman kanssa eikä tarvitsisi sitten erikseen pyydellä vapaapäiviä niiden testien takia. Suureksi harmikseni fyssari ilmoitti, ettei hänellä ole mitään elämää ennen juhannusviikkoa, joten testit pidetään nyt sitten juhannusaatonaattona torstaina 20.6. Great :D eivät olekaan sitten enää 6kk testit vaan mitäs tuosta tulee... öö 8kk testit? No, ehdinpähän reenailla tässä hyvin ennen :D

Olin tuossa aiemmin tosiaan parisen viikkoa ilman combattia, juoksua, spinningiä ja jalkatreenejä niiden viheliäisten jalkakipujen takia. Yhtenä päivänä sitten huomasin, että ne kivut olivat siirtyneet tuosta oikeasta kintusta vasempaan. Fyssari tosin oli tällaista aavistellutkin silloin viime käynnilläni. Olen käynyt nelisen kertaa nyt siellä kaverillani hierottavana (murjottavana...) ja etiäpäin mennään koko ajan. Ensimmäinen kerta oli luonnollisesti yhtä helvettiä, ja valehtelisin jos väittäisin sen nytkään tuntuvan pumpulin kanssa sivelyltä.. Mutta eipähän satu niiiiin paljoa enää :D huomenna olisi taas aika, joskohan tästä eteenpäin riittäisi käynti parin viikon välein. Tekisi lompakollekin ihan hyvää, vaikkei kaverillani missään nimessä ole edes kalliit hinnat muihin verrattuna.

ja pikkupikku mustelmia.. ignoratkaa mun ihanat paavot <3

Ylläoleva kuva otettu muistaakseni toisen tai kolmannen hieronnan jälkeisenä päivänä :D

Noin niinkun muuten olen sitten taas suunnilleen asunut Aplicossa, parhaimmillaan tulee käytyä siellä kahdesti päivän aikana. Viime keskiviikkona avattiin sitten salin laajennuspuoli, ja siellähän tosiaan on nyt sitten Suomen ensimmäinen Iron Qube ja PaviGym. Otin eilen kohtalaisen huonon kuvan, mutta jos siitä jotain saisi irti :)

 

Eli tuo keskellä möllöttävä kompleksi on tämä Iron Qube. Mitäs kaikkea siinä voi sitten tehdä? No, melkeinpä ihan mitä vaan :D penkkipunnerrusta nyt ei ehkä.. 

M:n kanssa kokeiltiin tuota heti avajaisten jälkeisenä päivänä, ja oltiinkin kuin lapset leikkikentällä kun tuolla mellastettiin :D huikea juttu, me likey! Uudelle puolelle on kärrätty pari spinningpyörääkin, voisin kokeilla HIITiä sellaisella, jos ei tuo kinttu ärtyisi niin paljoa sitten.

(10.6...)

Että kuinka kauan kestää kirjoittaa yksi blogipostaus? Aika helvetin kauan näköjään :D
Koko viime viikko paiskittiin ylitöitä, tänään jatkui taas... No, onpahan tulossa aika hemmetin muhkee tilinauha muutaman viikon päästä, mutta tässä vaiheessa ei vielä lohduta. Skippasin tänään perinteisen maanantain spinninginkin, kun en vaan jaksanut. Ei sillä, että tämä päätös olisi mitenkään helppo ollut. Mikähän siinä lepäämisessä on niin pirun vaikeeta? Varsinkin, kun tietää levon merkityksen kehitykselle ja palautumiselle jada jada jada.. Jokin inhottava pikku mörkö jaksaa silti pään sisällä huudella sitä läskilaiskapaska-mantraansa.

Jos sitä huomenna sitten combattiin sitten. Mitäs tykkäätte tästä uudesta BC 56 -ohjelmasta? Meitsi oli niiiiin fiilareissa, kun huomasin biisilistassa Italobrothersin Stamp on the groundin siellä <3 meidän ohjaajat olivat koulutuksessa 17.5, ja itse pääsin sitten 19. päivä kokeilemaan uutta ohjemaa viiden ensimmäisen biisin verran. Seuraavalla viikolla mentiinkin sitten koko ohjelma jo. Ihan jees, taidan tykätä tästä kyllä enemmän kuin edellisestä. Haastavampi, minulla kun ei aina toimi kädet ja aivot synkassa :D

Otin muuten silloin lomaviikollani hieman pullistelukuvia! Kai näistä jotain kehitystä on havaittavissa? :)

 Pahoittelut tseilouäässistä :)

Laitoin tuon alimmaisen myös facebookkiin, ja myöhemmin sain sitten eräältä miespuoliselta työkaveriltani kommenttia, ettei sais enää podaa yhtään enempää!1! Anteeksi nyt vaan, mutta tästähän tää vasta lähteekin? Lihaksikkaat naiset on rumia lässynlää. Muutama päivä sitten ihailin kateellisena erästä treenattua naista, ja A totesi vain, että olipas oksettavan näköinen ihminen. Hei oikeesti? Mikä noita miehiä vaivaa? :D
Muutenkin on hassua, että naisten odotetaan vääntävän salilla vain jotain lähentäjiä ja loitontajia laitteessa, sitten loppuun vähän vatsoja ja selän ojennuksia. Minultakin on edellisellä salilla kysytty mm. olenko pituushyppääjä (tein bulgarialaista kyykkyä, ja sitähän ei muut kuin urheilijat tee ;D) tai olenko keihäänheittäjä :D tänks. 

Voisinkin käyttää tämän loppuillan fiksusti, ja tehdä vähän lihashuoltoa. Putkirullailua ja pitkät venyttelyt päälle. Sitä ennen voisi pitkän tauon jälkeen tehdä ensin vähän noita loikkatreenejä, jo olisi pomppu vähän kimmoisampi nyt taas :D testeissä sitten viimeistään valkenee karu totuus... Jos parin päivän sisällä jaksaisi kirjoitella taas, wish me luck :)

No ei mene taaskaan niin kuin Strömsössä..

Oikeasti, mitä pahaa olen tehnyt? :( päätin lopettaa pari viikkoa sitten treenaamiset sunnuntaina viikon toiseen combat-tuntiin, mutta jo salille kävellessäni alkoi polvea juilimaan ikävästi. Tunnin aikana kipu sitten vain paheni koko ajan, hyvä että kotona sain jalkaa enää kunnolla suoraksi.

Maantaina olivat polvikivut onneksi jo poissa, mutta työpäivän aikana alkoikin sitten särkemään säären etuosasta, juuri nilkan yläpuolelta. Mentiin duunien jälkeen M:n kanssa salille, ja olin suunnitellut tekeväni ensin olkapää-ojentaja-hauis -treenin ja sen jälkeen HIITin, mutta ajatuksen tasollehan se jäi. (jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin minähän suunnittelin ensin meneväni power coreen, siitä spinuun, jonka jälkeen vielä salille...). Kotona laitoin heti facebookissa viestiä krempoistani vanhalle joukkuekaverilleni, joka on urheiluhieroja. Vastaukseksi sain, että kyllähän se vähän penikkataudilta kuulostaa ja käski hieromaan jääpalalla useita kertoja päivässä. 

Ja minähän tein työtä käskettyä...

Tiistaina tein töissä puolikkaan päivän, jonka jälkeen käväisin työterveydessämme. No, lekurisetä sitten alkoi höpisemään jotain kirurgista (olin ihan että WTF?!) ja käski varaamaan ajan omalle työterveyslääkärillemme, koska hän on vain sijainen eikä saa laittaa lähetettä mihinkään kirurgille. Saikkua pari päivää, tack och adjö. Minullahan piti olla torstaina ne kauan odottamani (ja pelkäämäni...) 6kk testit, mutta laitettuani fyssarilleni sähköpostia tilanteestani hän tuli siihen tulokseen ettei mitään testejä pidettäisi.  

"Mutta ne penikat lienee syytä aukaista. Tuletko tänne vai käytkö teilläpäin?"

Olin kuullut ja lukenut kauhutarinoita itkevistä miehistä, kun heiltä on hierottu penikoita auki. Toisaalta yritin sitten lohduttaa itseäni, että olinhan juuri läpikäynyt helvetilliset kaksi juurihoitokertaa, että tuskin se hieronta nyt niiiiiiiin kamalaa olisi verrattuna niihin käynteihin.

Minähän käyn siis Töölön Mehiläisessä fyssarilla, samalla tyypillä kuin silloin ensimmäisen leikkauksen jälkeen. Loistava tyyppi ja meillä natsaa henkilökemiat yhteen, niin miksi sitä hyvää vaihtamaan :) joo, joutuuhan sinä aina bussista maksamaan kun ei omaa autoa saati korttiakaan enää ole, mutta se on pieni paha. Päätin siis mennä sinne Töölöön asti tälläkin kertaa. Fyssarilla selitin sitten nuo krempat ja vaivat uudestaan, katsottiin vähän kyykkäämistäni ja sen jälkeen alkoikin helvetti... Pedille makaamaan ja operaatio reisien ulkosyrjien hieronta.

O M F G ! ! ! !

Sanotaanko nyt näin, että tälläkään kerralla mikään ei ollut valmistanut minua siihen tuskien taipaleeseen joka minulla oli edessäni :D

Välillä annettiin reiden "levätä", ja hierottiin pakaraa. Kyynärpäällä. 

Olin hiestä märkä, onnistuin repimään sen allani olevan paperiliinankin palasiksi, lähellä oli etten potkaissut fyssaria naamaan. Ja taisi sitä tulla vähän huudettuakin... Olin myös purrut kättäni, ettei kirkumiseni kuuluisi Vuosaareen asti, ja aika nätiltähän se tassu sitten näyttikin käynnin jälkeen :D

 

huom! tässä käsi näyttää jo suht normaalilta :D

"Joo ei me mitään testejä tehdä tänään."

Öh, enpä ollut niihin kyllä varautunutkaan.. Fyssarin kysyessä koska näkisimme seuraavan kerran, sihahdin hampaitteni välistä "ei koskaan" :D tuon rouhimisen aikana tunsin syvää vihaa miesparkaa kohtaan, mutta sitten kuin taikaiskusta hän kysäisi "ootsä muuten laihtunu?" AWW!

Kiitos, olen kyllä :D

No joo. Enivei. Sain taas noottia ja pienen saarnauksen venyttelemättömyydestä (ja jälleen kerran lupasin pyhästi muuttaa tapojani) ja käskyn mennä seuraavan viikon lopussa hieromaan ne penikat auki. Viikon loppuun asti iisisti, ei siis spinningiä, combattia, juoksua, jalkatreenejä.

Leikkauksesta asti olen kävellyt väärin, eli nilkka on koko ajan koukussa (=staattisessa jännityksessä), eli pitäisi opetella kävelemäänkin taas. Paljon kylmää ja paljon venytyksiä reiden ulkosyrjille ja nilkalle. Alkuviikosta saisi sitten aloittaa taas treenit varovasti ja niitä reiden ulkosyrjiäkin pitäisi käsitellä vielä ainakin pari kertaa. Yes sir.

Perjantaina menin sitten vesijuoksemaan, jotain kun on olisi hyvä tehdä kuitenkin. Meinasi vaan hermot mennä sielläkin, kun mummot vetää neljän rivissä etanavauhtia juoruten samalla naapurin Kerttu-Marketan suonikohjuista, ja toisessa altaassa karjuu uimakoulun penskat. Joo, olen helposti hermostuvaa sorttia, myönnetään :)

No mutta onpahan tullut reenattua nyt yläkroppaa ainakin! Combatissakin kävin vappuaattona, ja ihan hyvin se meni. Koko ajan vain odotti, että iskeekö se kipu missä vaiheessa, mutta turhaan odotin. Noin niinkuin muuten olinkin sitten aivan pihalla kuin lumiukko, edellisestä combattikerrasta kun oli vierähtänyt taas hieman aikaa ja nyt oli kaiken lisäksi vielä miksaustunti vanhoista ohjelmista. No, oli siinä onneksi nykyisestä ohjelmastakin muutama tuttu biisi :)

Loppuilta vietettiin kaveripariskunnan kanssa. Tehtiin herkkupitsaa (gluteenittomalla pohjalla!), jälkkäriksi rocky roadia ja pelailtiin vähän party aliasta. Me tytöt piestiin noi pojat, hitto että oltiinkin hyviä! Käytiin me baarissakin kääntymässä, ja jälleen kerran tuli todettua ettei se paikka ole kyllä meikäläisen juttu selvinpäin. Olin ajatellut nautiskella karpalolonkeroa seuraavan kerran vasta juhannuksena, mutta nyt kun olen ollut jo yli 2kk tippaakaan alkoholia, en ole ihan varma aionko juoda sitten jussinakaan! Inhoan krapulaa ja sitä järkyttävää väsymystä, maanantaina/tiistaina iskevää päänsärkyä.. yh. Menen niiiiin paljon mieluummin treenaamaan la/su-aamuna :)

Perjantainakin olisin mennyt pitkästä aikaa spinningiin, mutta sainkin sitten hieronta-ajan sille kaverilleni. Ja voi jeesus sentään! Oli kyllä taas yhtä tuskaa, huhhuh. Ja sanomistakin tuli... ja paljon! Etureisiäni ei voi kuulemma edes hieroa, kun ovat niin kosketusarat. Että meni lähinnä vain sellaiseksi lihasten lämmittelyksi, vaikka minusta tuntui että jalkoja oltaisiin jyrätty traktorin kera. Ei hjuva. Työtä näissä kintuissa kuulemma riittää - hyvin paljon. Ensi tiistaina joudun siis skippaamaan combatin taas ja menemään sen sijaan kidutettavaksi :( mutta mitäs sitä ei terveytensä eteen tekisi... Mutta joo, kyllähän minä sen myönnän, että liian harvoin tulee venyteltyä. Rullailen sen sijaan tuolla pilatesrullallani, mutta ei sekään ole tarpeeksi. Mutta jos nyt sitten vihdoin ja viimein ryhdistäytyisi, en minä mitenkään liian mielelläni kävisi läpi noita kinttujen hieromisia parin viikon välein.

Sain taas uuden ruokavalion seuraavaksi neljäksi viikoksi. Jollain tapaa olen helpottunut, ettei nyt tarvitse sitä kvinoaa puputtaa - alkoi meinaan jo hieman tympäistä. Mutta bataattia.. Mmmmmmmmm.. Sitä voisin vetää vaikka joka aterialla! Ja nyt, neljän viikon tauon jälkeen saan syödä sen 250g rahkaakin päivässä :) vielä kun juustoa saisi...

heihei kvinoa....

Valehtelisin, jos väittäisin että olen noudattanut ruokavaliota pilkuntarkasti näiden viikkojen aikana. Pakko tunnustaa, että on sitä pitsaakin tullut syötyä. Ja suklaata. Ja rocky roadin seassa taisi olla vaahtokarkkejakin. Mutta olen silti kutistunut, vanhat housut sujahtavat jalkaan ja vaakakin näyttää sellaista miinus viittä kiloa. Iho on parantunut huimasti, osa kiitoksista menee myös ihanille Lushin tuotteille :)
Tästä viikosta eteenpäin saan myös kerran viikossa nauttia sen ihanan cheat-aterian, en vain ole vielä päättänyt että mikähän se voisi olla.
Olen ottanut joka viikko noita kehityskuvia ja kai niissä jotain kehitystä on havaittavissa :)
Ylävartalossa alkaa lihakset erottua selvemmin, jalat nyt ovat tuota inhottavaa pullamössöä vieläkin :(
Kävin tänään aamulla tekemässä piiiitkästä aikaa jalkatreenin, tiedä sitten kuinka hyvä idea oli. Mutkun oli pakko päästä!1!1

Yhden jalan ojennukset 1x16 10kg, 1x12 15kg, 1x8 20kg, 1x20 15kg
Kyykky 3x15 45kg
Bulgarialainen kyykky 2x15 27.5kg
Barbell hip thrust 1x15 60kg, 2x15 65kg
Pakarapotku taljassa 2x20 12.5kg
Yhden jalan koukistukset 1x 16 25kg, 1x12 30kg, 1x8 35kg, 1x20 20kg

Loppuun vielä 30min vatsalihastreeni. 
Sain pari viikkoa sitten myös uuden Nishikin pyöräni, jonka ostin edellisen varastetun fillarini tilalle. Ette usko, miten ihanaa on taas polkea töihin, salille, keskustaan jne sen ainaisen kävelemisen sijaan :D kun ennen kävely salille kesti sen 25-30 minuuttia, niin nyt polkaisen saman matkan alle 10 minuutissa. Ou jea.

Mutta jos sitä nyt aloittaisi sen venyttelyn... ;D

Maanantaisoturit

En ole varmaan maininnut, että rakastan lukemista? Viime viikolla, juuri kun olin aikeissa lähteä kirjastosta, osui silmiini mielenkiintoisen näköinen kirja.

Kyseessähän oli siis Kukka Laakson ja Varpu Tavin kirjoittama "Maanantaisoturit". Mistäs tämä opus sitten kertoo? 

 Eipä mennyt kauaa, kun olin lukenut koko kirjan kannesta kanteen. Aivan loistava teos!

"Useimmat meistä ovat maanantaisotureita, osa ehkä muilta tai jopa itseltään salaa. Maanantaisoturiksi ei synnytä. Maanantaisoturiksi tullaan, kun ollaan epäonnistuttu tarpeeksi monta kertaa. Ja kyllästytty epäonnistumiseen.

Moni tietää oikein hyvin, kuika aloitetaan uusi ja uljas elämä heti maanantaina. Kuukauden ensimmäisenä päivänä. Tammikuussa. Ja viimeistään ainakin sitten, kun viikonloppu, syntymäpäivät, bileet, loma, lomaltapaluu, joulu, vappu, pääsiäinen, imetys, stressi, työt, työttömyys, väärä fiilis, juhannus, rakkaus, ero, tuparit, remontti, projekti, syksy, talvi, kesä tai tämä elämänvaihe on ohi.

Maanantai tulee 52 kertaa vuodessa. Se merkitsee yhtä monta mahdollisuutta lykkäämiseen. Joulukuussa sitten ottaa päähän. Ihan niin kuin viime vuonnakin. Ja sitä edellisenä. Sitten onkin vuorossa se kaikkien maanantaitten äiti - uusi vuosi pyhine lupauksineen.

Miltä kuulostaisi NYT? Juuri nyt toimii parhaiten. Jos vaikka ensin lakkaisit murustelemasta kinkkuvoileipää tämän kirjan sivuille, laittaisit koko opuksen sivuun ja juoksisit korttelin ympäri? Hip ja hei, uusi elämä on aloitettu!"

Kuulostaako tutulta?

"On surullista olla aina se, joka aloittaa uudestaan, joka maanantai, ja jokaisen kuun ensimmäinen päivä. Ja lopulta toteaa lihoneensa entisestään katsoo peiliin ja päättää taas: "Nyt mä kyllä..."

"Hyvät asiat syntyvät hiljalleen. Sinun pitää löytää itsellesi oikea elämäntapa. Ei pakkomielteinen koko elämän kitumo, vaan ruokavalion, treenien ja levon kokonaisuus, jota voit, ja ennen kaikkea haluat, toteuttaa tästä ikuisuuteen.

Jos maanantaista perjantaihin ajattelet vain sitä, mitä "saan syödä lauantaina", eihän se ole mitään elämää! Maanantaista perjantaihin ananasta omassa liemessään, 0,1% rahkaa ja rasvatonta tonnikalaa. Viikonloppuna siideriä, kaljaa, suklaata ja hampurilaisia.

Ei toimi. Ei edes pelkästään matemaattisesti kaloritaulukkoa tuijottaen, puhumattakaan elävästä elämästä.

Jos tällä hetkellä syöt etupäässä valkoista leipää ja pastaa, on varmaan hankala kääntää tottumuksensa parissa sekunnissa 180 astetta, ja ryhtyä totuttelemaan parsakaaliin ja pihviin. Jos nyt et harrasta yhtään liikuntaa, on tolkutonta liioittelua aloittaa kuudella jumpalla viikossa, ja aamulenkit päälle.

Mutta se voi olla tavoite. Muutoksesta pitää tehdä ehdoton, mutta armollinen, pitkän tähtäimen suunnitelma. Tavoitteet kannattaa asettaa kolmen kuukauden, puolen vuoden ja vuoden päähän. Kirjoita unelmasi ja tavoitteesi ylös. Tee haaveestasi konkreettinen projekti, muuten se jää vain ikuiseksi haaveeksi.

Älä unelmoi, että "vuoden päästä olen hoikka", vaan näin: "Kolmen kuukauden kuluttua olen vieroittanut itseni sokerista täysin. Ruokavalioni on terveellinen  ja nautinnollinen. Kuuden kuukauden kuluttua treenaan jo viisi kertaa viikossa. Vuoden kuluttua uusi elämäntapani on pysyvä, ja uusi elämäni alkaa toden teolla."
 

Onneksi itselle olivat täysjyväviljat ja parsakaali ennestään tuttuja, ja treenaaminen oli (tai onhan se vieläkin!) iso osa elämää, muuten olisi voinut olla hieman hankalaa... :) 

 
"Nykyinen fitnessmaailma ja media ruokkivat epätervettä asennoitumista omaan kehoon ja ulkonäköön. Vaaravyöhykkeessä ovat kaikki.  Kaikenikäiset, kaikenkokoiset, sohvaperunat, urheilijat, aikuiset ja lapset, eivät edes mummot ja vaarit säästy.

Liian monet "sairastuvat" jollakin tasolla. Kuntoilijat, urheilijat, tavikset, ohjaajat, valmentajat, mallit, terveet ja epäterveet. Aivan liian monet. Koskaan ei ole hyvä, aina on jotain liikaa tai liian vähän. Tavallinen ratkaisu naisille on riutuminen ja miehille vaikkapa anabolisten steroidien käyttö.

Teinitytöt ostavat hedelmäisiä vauvanruokasoseita hedelmien sijaan. Koululaiset jättävät väliin kouluruokia ja aikuiset lounaita. Illalla työnnetään sitten pää spagettikattilaan,
kun nälkä on jo liian kova.

Saliäijät tahtovat isoiksi tai kireiksi hinnalla millä hyvänsä. He treenaavat itsensä liian kireiksi ja luiseviksi tai hankkivat kiellettyjen aineiden käytöllä  itselleen impotenssin ja tissit. Niin tai näin, he onnistuvat treenaamaan itsensä epämiehekkäiksi, vaikka päämäärä oli tulla Conan Barbaariksi.

Nuoret naiset laihduttavat ja treenaavat itseltään pois kuukautiset, rinnat, itsetunnon ja elämän. Vaikka tarkoitus oli tulla kauniiksi ja hoikaksi, mutta muodokkaaksi naiseksi.

Kun kaikki huomio kiinnittyy vain omaan napaan ja peilikuvaan, katoaa ympäriltä koko muu elämä. Miltä minä näytän tänään? Mitä pienentävää, mitä suurentavaa, laihduttavaa, oksettavaa minä tänään söisin? Minä, minä, minä. Ja mitä enemmän sinne peilikuvaan upotaan, sitä pahemmin sairastutaan."

True story.

 "Terveellisesti ja oikein syöminen ei ole vaikeaa. Aluksi se vaatii kieltäytymistä. Kaikkein tehokkain laihdutuskeino maailmassa on: "Ei kiitos!". Keino on mitä yksinkertaisin, ja kaikki sen tietävät. Mutta kuinka moni oikeasti noudattaa?

Kun olet valinnut keinot, sinun ei tarvitse riutua tai kitua, kyse on vaihtoehdoista ja valitsemisesta. Kyse on aina siitä, kuinka paljon haluat päästä tavoitteeseesi.

Jos haluat rasvaa pois kehosta, sinun pitää osata kieltäytyä: "En tule kaljalle, en ota jäätelöä, en halua sokeria, en ota voileipääkään, kiitos vaan. Ei kiitos!"

Ehdottomuus aloitusvaiheessa on tärkeää. Tuhti herkkupäivä kerran viikossa on liikaa, ja pilaa helposti kokonaisuuden. Puhumattakaan siitä, että käyt baarissa ja vedät
illalla kaksin käsin kaljaa ja aamulla krapulaan Bic Mac -aterian. Se pilaa koko seuraavan viikonkin.

Alussa et voi sanoa "kyllä, ehkä, jos nyt tämän kerran". Sinun on sanottava "ei!". Vasta sitten kun elämänmuutoksesi on muovautunut pysyväksi elämäntavaksi, voit tehdä poikkeuksia, ja sanoa joskus vaihteeksi "kyllä kiitos!",

"Tietysti myös liika kurinpito ja jatkuva tappelu itseään vastaan aiheuttaa retkahduksia ja vielä syvempiä morkkiksia. Tasapainoilu on hankalaa, mutta mahdollista. Mutta miten olla tiukasti kurissa olematta mielisairas? Kumpi on parempi: hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on (vaikka oikeasti inhoaisi), vai olla  hyväksymättä ja haluta aidosti kehittyä?

"Kyllä joskus saa vähän laiskotella ja herkutella" on ihan hyvä periaate, jonka avulla voi nähdä kokonaisuuden helpompana. Ei tarvitse kerralla muuttaa kaikkea, etenkin
kun puhutaan elämäntavasta eikä kuureista.

Mutta erityisesti alkuvaiheessa on paras olla ehdoton. Niinpä Maanantaisoturi aloittaa kokeilemalla, miltä tuntuu sanoa: "Ei kiitos."

Mutta jos nyt kuitenkin, kaikesta vilpittomästä yrittämisestä ja tahtomisesta huolimatta tuli mässäiltyä, ei se mitään. Turha paheksua itseään kuoliaaksi, ihminen se on Maanantaisoturikin. Seuraavan viikonlopun jäljiltä et varmastikaan kaipaa samaa morkkista, joten tulta päin!


Oikeasti. Lukekaa tämä kirja, suosittelen lämpimästi :)
Hieman yli puolet kirjasta käsittelee ravintoasioita, loput sitten lähinnä kahvakuulaharjoittelua (toinen kirjoittaja Kukka Laaksohan on kahvakuulaurheilun maailmanmestari sekä kahvakuulavalmentaja).
Jos ei kirjastosta löydy, niin esimerkiksi booky.fi ja cdon.fi myyvät tätä :) (huom. eivät ole mainoslinkkejä, no worries ;D)

Facebookissa on myös oma ryhmä :)

HIITillä päivä käyntiin!

Olisihan se pitänyt arvata, että suunnitelmat menee uusiks :D
Eli ei me sinne Korkeasaareen asti päästy tänään, mutta huomenna sitten! Voisi samalla käydä Stadiumissa katsomassa jos löytyisi jotain kivoja treenivaatteita... (ihan kuin niitä edes tarvitsisin, voisin joku kertaa kuvata mun treenivaatekaapin sisällön niin ymmärtäisitte :D niillä vaatemäärillä pukisi helposti kaksi joukkuetta edustuskuntoon...)

Aamulla kävin kuitenkin tekemässä taas HIIT-treenin juoksumatolla. Tällä kertaa pidin kovat vedot ja palautukset samanpituisina, eli 30 sekuntia molemmat. Omaksi yllätyksekseni vedin kaiken lisäksi 30 vetoa edellisen 23 sijaan :) 
Aamiaisen olisi tietysti voinut syödä vähän aiemmin, nyt välissä oli vain reilu 1,5h ja välistä meinasi kaurapuurot nousta ylös. Yhhyh. Mutta hengissä selvittiin tuostakin! Muistutin lähinnä uunissa käynyttä kinkkua treenin jälkeen, hieman pukkasi sitä kuuluisaa soijaa.

Kotona väsyttikin sitten oikein urakalla, joten pakkohan ne oli päikkärit vetäistä. Käytiin sen jälkeen A:n kanssa kaupassa ja kahvilla (eli minä katsoin kun A joi kahvia ja söi syntisen hyvän näköistä kakkua :( ). Tarkoituksenani oli nyt illalla käydä tekemässä vielä rinta-selkätreeni, mutta koska siinä päivällä ei muutakaan tekemistä ollut niin hoidin senkin sitten alta pois :)
Uudessa ohjelmassani ei ole ollenkaan penkkiä tangon kanssa, mutta käsipainojen kera kylläkin. Ja huhhuh että saakin hyvän tuntuman kohteeseen! Nuo kässärit kun saa niin paljon alemmas kuin sen tangon, hyvin pääsee lihas venymään :D

Eilen illalla kokeilin taas pitkästä aikaa miten onnistuu tuo jalan yliojennukseen saaminen (eli kantapää irti lattiasta istualtaan). En tiedä kuvittelenko nyt omiani, mutta sain tuon leikatun kintun kantapään kunnolla ilmaan! Tai siis kunnolla ja kunnolla, olosuhteet huomioiden ;)
Tuntuu että nyt viime aikoina koko koipi on mennyt parempaan suuntaan, vaikka sen kummemmin en ole mitään edes tehnyt. Pari päivää sitten tein reiden ojennuksia kilon nilkkapainon kera, ja sen jälkeen on polvi ollut jollain tapaa parempi :)
Ehkä tästä innostuneena koukistelen kinttua vähän lisää vielä tänään.. :D

I'm not saying it's going to be easy, I'm saying it's going to be worth it

Hei oikeesti, miksi tää kirjoittelu on ollut niin perhanan vaikeeta viimeiset öö neljä kuukautta? Joka päivä sitä ajattelee, et tänään voisi postailla jotain, mutta kas kummaa kun sitten tulee vähän spinningiä, punttitreeniä, päikkäreitä, oho kello on jo 23 emmää enää mitää jaksa!1

Eli sorpat. Miljoonannen kerran.

Täällä on vähän muutoksen tuulet puhaltaneet.. Eli otin vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja aloitin sen kuuluisan muutoksen. Toisin sanoen tässä on 3kk helvetin kovaa duunia edessä. Jjjjep. Uusi ruokavalio ja uusi treeniohjelma. Ammattilaisen tekemänä. Iik.
Tänään olen noudattanut tätä uutta ruokavaliotani tasan viikon, ja paino on pudonnut hieman päälle 3 kiloa jo. Nesteitähän tässä ensin lähtee, mutta silti! Ei voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun vanhat housut menee jalkaan ja mistään ei purista!
Mutta ei sillä, ei voi väittää että tämä mitenkään liian helppoa olisi meikäläiselle ollut. Häpeillen tunnustan, että eilen tirautin pari kyyneltäkin kun teki niin kovin mieli kaikkea kiellettyä :(
Ensi viikolla tulee ruokavalioon hieman muutoksia viikoille 3 ja 4, ja tämän neljännen viikon jälkeen tulee se kauan odotettu, ihana cheat meal <3 vielä pitäisi vaan keksiä, että mikähän tämä minun cheattiateriani oikein olisi...
Olen ehkä hieman yllättynyt miten hyvin olen "pysynyt ruodussa", yhtään en ole herkutellut! Tosin viime viikolla tapahtui pientä lipsumista juuston muodossa - nautin riisikakkuni parin juustosiivun kera ja tämähän on no no :(
Että onkin ikävä juustoa.. ja maitoa.. ja leipää.. Mutta olin ehtinyt jo unohtaa miten pirun hyvää bataatti on! Omnomnom.

meal prep time!

Pääsiäissunnuntaina olin illalla yksin salilla, ja kehtasin räpsiä vähän kuvia näistä mun pulkannaruista :D eli tästä lähdetään...

Yök noita jalkoja, joita voi erehtyä myös ratapölkyiksi luulemaan :/ MUTTA! Paremmat kintut, täältä tullaan :)

Meillä onkin A:n kanssa tämä viikko lomaa, ja mihinkäs muuhun ihminen sitä lomansa käyttäisi kuin treenaamiseen? :D
Maanantaina kävin aamulla tekemässä viikon toisen HIIT-treenin juoksumatolla sillä aikaa kun A teki salin puolella oman treeninsä. Tarkoituksena olisi vetää 20-30 vetoa, kova osuus 30s ja palautus sitten 60s. Koin tuon minuutin palautuksen turhan pitkänä, joten lyhensin lepo-osuudet 40-45 sekuntiin. Minun piti vetää se 25 vetoa, mutta 23:n kohdalla oksennusta pidätellen totesin sen riittävän ekalle kerralle :D olen ennen vetänyt tuota HIITiä ulkona kesäaamuisin, mutta olin silti unohtanut miten kovasta treenistä onkaan kyse. Me likey!
Kävin myös parin viikon tauon jälkeen taas power coressa, ja ai että kun sai taas kivan poltteen vatsaan! Ja kyllä tuntuu vieläkin... Eväät ja kirja mukaan, sitten taas 1,5h rötväilyä ihanalla nahkasohvalla ennen cardio spinua. Nyt uuden treeniohjelmani myötä sain sanoa heipat spinning+puntti -combolle, eli ei enää samalle päivälle noita treenejä. Normaalistihan olisin tuon spinun jälkeen käynyt vielä pumppaamassa vähän rautaa, mutta sekin jäi sitten :/

 

Kotona rullailin kuitenkin vielä 15 min pilatesrullalla koko kropan läpi (aisaatana). 

Eilen kävin sitten aamulla 55 minuutin spinningissä, ja iltapäivällä oli taas ihanan bodycombatin vuoro. Syystä tai toisesta tunnilla tuntui olevan vain puolet normaalista osallistujamäärästä, mikä oli kylläkin vain positiivinen juttu. Ohjaaja pystyi paremmin seuraamaan tekniikoita ja korjailemaan kun virheitä tehtiin. Mekin siirryttiin M:n kanssa sieltä takarivin vakkaripaikoilta suoraan toiseen riviin :D hieman kyllä hirvitti välillä katsoa itseään, kun edessä ja sivulla oli peilit.. yleensä kun sieltä takarivistä ei edes näe vilaustakaan itsestään peilistä :D
Mutta taisin tehdä ensimmäistä kertaa ikinä ne sivupolvet (kylkipolvet, mitkäs nää nyt oli oikealta nimeltään??) kun tänään on kyljet kipeänä. Vielä pitää treenata niitä hyppypolvia, nyt tiedän miten ne pitäisi tehdä, mutta jostain syystä ei mene käsky aivoista sinne jalkoihin asti ja näytän lähinnä pomppivalta hirveltä niitä tehdessäni. Illalla rullailin taas pilatesrullan kanssa jalkoja auki, piru vie että on kivuliasta hommaa! Mutta niinhän se menee, että mitä enemmän sattuu, niin sitä enemmän pitäisi rullailla..

Olen yleensä pitänyt keskiviikon lepopäivänä, mutta ajattelin tällä viikolla treenailla hitusen enemmän kuin normisti (kerta loma eikä ole duunit rasittamassa :) ) ja kävin aamulla tekemässä kunnon jalkatreenin. Joo'o, kyllähän se meinasi laattaamiseksi mennä taas. Me likey!

yhden jalan ojennukset 3x15 20kg
kyykky 3x12 50kg
bulgarialainen kyykky 3x12 30kg
hip thrust 3x15 60kg
yhden jalan prässi 2x15 kelkka +40kg
yhden jalan koukistukset 3x15 30kg

Eli kuten voi huomata, ovat jalkatreenin osalta sarjapainot nousseet taas hieman :)
Parempi onkin, sillä huomenna on tasan kaksi viikkoa aikaa niihin puolivuotistesteihin! Ai että jännittääkö? Samat fiilikset taas kuin ennen niitä 3kk testejä, mitä jos en olekaan vahvempi kuin viime kerralla ja sitä rataa. Kamalat paineet taas! Hmph. SIlti kuitenkin osa minusta tietää, että tulee hyvät tulokset kerta tässä on reenattukin hullun lailla, mutta jokin osa silti jaksaa epäillä :/
Vedin tänään alkulämpäksi muutamat loikkasarjat (viimeksihän olen loikkinut siis joskus öö tammi-helmikuussa?) ja yllättävän kimmoisa oli kyllä pomppu! Silti vähän pelottaa nuokin niiden testien osalta... No, eipä voi syyttää kuin itseään jos (kun?) tulee surkeat tulokset.

Ai niin! Kävin silloin pääsiäisen aikoina vetämässä toisen juoksulenkkini ulkona, tällä kertaa juoksin 6 km 39 minuutissa! Vuhuu! Ei tuo sinänsä (tai siis todellakaan :D) ole kummoinen aika tai matka, mutta minä osaan arvostaa vähääkin :D eikä tuostakaan pääse kuin ylöspäin! Juoksu tuntui ihanan helpolta (mitä polveen tulee), mutta sykkeet olivat taas vähän turhankin korkealla. Kai sitä huonon kunnon lisäksi innostuu maisemistakin sitten niin paljon.. 

Tänään oli myös juurihoito vol. 3. Vaikka edellisessä postauksessani kirjoitinkin tästä tulevasta käynnistäni, ja toivoin että se tulisi myös olemaan viimeinen, niin ehei..Pilalle meinasi tosin tämäkin käynti mennä, kun puoli ysin maissa soi aamulla puhelin. En koskaan vastaa outoihin/tuntemattomiin/yksityisiin numeroihin, mutta onneksi tunnistin numeron ennen kuin ehdin vetää punaista luuria. Täti se siellä soitteli ajanvarauksesta, ja kertoi että tämän päivän aikani jouduttaisiin perumaan, koska hammaslääkärini oli sairastunut. Mutta ei siinä mitään, voisimme varata elokuulle uuden ajan! "Onneksi" hammas oli alkanut oireilemaan muutama päivä sitten, joten ilmoitin ettei tuo elokuu tulisi kuulonkaan vaan lekuriin olisi päästävä asap. Onneksi sieltä löytyi sitten aika, jota jäin kauhunsekaisin tuntein odottamaan. Kävin salilla tekemässä sen jalkatreenin, ja kotiin päästyäni olikin enää tunti aikaa syödä, käydä suihkussa, kammata naama ja ajaa 10km päähän sinne hammaslääkäriin. Yritin lahjoa A:ta vaikka millä keinoin ettei tämä veisi minua sinne, yritin kotipihassakin vielä vähän hannailla :( kädet vaan tärisivät kun mietin tulevaa koitostani. Noh, päästiin sitten hammaslääkärin parkkipaikalle, mutta kyllä siinä hieman aikaa meni ennen kuin sain ahterini autosta ulos :D
Myönnän, ettei ollut itku kaukana kun odottelin siinä penkillä omaa vuoroani :/ 
Mutta kuinkas kävikään? Tämä kolmas käynti oli yksi miellyttävimmistä hammaslääkärikäynneistäni ikinä! Lääkäri oli aivan erilainen kuin tämä toinen täti ja sain kunnon puudutuksetkin (jotain se adrenaliinistakin höpisi siinä pistellessään..). Totesi vielä, ettei minulla kovin matala kipukynnys taida olla kun en niihin puudutuspiikkeihin reagoinut millään tavalla. Hei please, ne puudutuksethan nyt on ehkä aika piece of cake siinä koko touhussa :D ikävintä tuossakin käynnissä taisi olla huulirasvan unohtuminen (tuntuu aika ikävältä rohtunein huulin olla suu auki se 40min yhtä soittoa) ja yhdessä vaiheessa jotain aivan kamalan makuista ainetta valui kurkkuuni ja yritin vain olla vahingossakaan nielaisematta sitä. Silmiäkin vallan kirveli, hyh. Niin ja kun ripset osuivat ikävästi niihin laseihin :D se jos mikä oli ikävää! (first world problems, eh?)

Huomenna olisi aamulla tarkoitus käydä vetäisemässä HIIT-treeni ennen kuin lähdemme Korkeasaareen A:n kanssa. Illalla sitten vielä tekemään selkä-rintatreeni. Hitto että maistuisi joku Picnicin ihana patonki, tai frozen yoghurt.. mutta kun ei niin ei. Tunnollisesti kannan omia eväitä mukana ja kuolaan labbiksen tavoin katsellessani A:n syömisiä :(

Mutta, kuten otsikossakin jo luki: "It's going to be worth it."

kuva

  

Worst part is over?

Huhheijaa. Turhan kauan taas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta.. pahoitteluni.

Risteily meni mukavasti, Tukholmassa oli jo niin ihanan keväistä että kateeksi kävi :/

 

Mistäs sitä aloittaisi... Näihin kahteen viikkoon on mahtunut niiiiin paljon fyysistä kipua, että olisi voinut vaikka jättää väliinkin :( mutta siitä sitten vähän myöhemmin lisää!
Viime viikko alkoi tuttuun tapaan power core/spinning/punttitreeni -triolla. Coren jälkeen oli 1,5h aikaa ennen spinun alkamista, joten otin tarpeeksi evästä ja hyvän kirjan mukaan.. Onneksi Aplicosta löytyy mukavat sohvat joilla löhöillä :)

Spinningin jälkeen kävin tosiaan vielä salilla tekemässä rinta-olkapää(-etureisi) -treenin

penkki 3x8 42.5kg
vinopenkki smithissä 1x5 32.5kg, 2x7 30kg
ristikkäistalja 1x10 25kg, 2x8 30kg
pystypunnerrus tangolla 3x8 25kg
viparit sivulle kp 3x12 5kg
pystysoutu tangolla 2x12 20kg
yhden jalan ojennukset 3x15 15kg
kyykky 3x15 45kg

Tiistaina oli sitten bodycombat/spinning-combo ja huhhuh.. on tuo BC 55 vaan melkoinen :D 
Varsinkin seiskabiisin aikana tekisi mieli vain maata lattialla ja katsoa kun muut tekevät hyppypolvia :D

Illalla alkoi sitten helvetinmoinen hammassärky (no joo, leukasärky on kyllä kuvaavampi sana!) ja uikutin tuskissani sohvalla. Väsytti muutenkin ihan helvetisti päivän treenirupeaman jäljiltä, joten päätin hipsiä aikaisin nukkumaan.. aikeeksi jäi. Pyysin A:ta tuomaan yhden kasisatasen buranan että saisin nukuttua. Eipä tuntunut missään. Seuraavaksi pyysinkin sitten panacodia ja vasta se toi kaipaamani helpotuksen. Toivoin, että kipu olisi aamulla poissa eikä minun näin ollen tarvitsisi varailla mitään hammaslääkäriaikaa. PAH! Aamupalan jälkeen alkoi taas särkeä niin maan perkeleesti, että väänsin töissäkin vähän itkua kivun vuoksi :/ soitin päivystykseen, ja sainkin ajan muutaman tunnin päähän. 

Pelonsekaisin tuntein marssin sitten hammaslääkäriin... joka sijaitsee ala-asteen terveydenhoitajan kanssa samoissa tiloissa (ei onneksi sentään samassa huoneessa :p) ja siellähän oli joku kullannuppu ihanasti oksentanut penkille. Hyöörgh. No, tuli minun vuoro ja jotenkin olin koko ajan olettanut, että kyseessä olisi vain tosi iso reikä joka pitäisi paikata asap. Mutta sitten hammaslääkäri lausuikin ne sanat, joita olen koko elämäni kammonnut:

"tarvii tehdä juurihoito"

Say whaaaat?! Olin kuullut kauhutarinoita (lukenutkin sellaisia!) juurihoidon kamaluudesta, mutta little did I know... Sanotaanko nyt näin, että nämä molemmat polvileikkaukset yhteensäkään kaikkine vaivoineen ja ongelmineen eivät olleet MITÄÄN verrattuna tuohon juurihoitoon! Herranjumala sitä kipua.. Rehellisesti sanottuna minuun ei ole koskaan sattunut niin paljoa! Itkin kuin pikkulapsi (että hävettääkö...?) ja puristin rystyset valkoisina omia reisiäni, käsinojia, mitä vain mistä sain hyvän puristusotteen. Juuri kun luulin, ettei voisi sattua enempää niin jostain tuli taas uusi kiputsunami, joka vyöryi ylitseni. 40 minuuttia taisi tätä kärsimysnäytelmää kestää, sitten täti laittoi lääkepaikan ja kysyi pääsenkö huomenna uudestaan. 

"Pääsen joo, mutta eri asia haluunko tulla..."

Tätiä ei naurattanut. Taisin itkeskellä vielä kotimatkallakin vähän :D kotiin päästyäni olin niin traumatisoitunut tästä kaikesta, että menin ja varasin meille kesälomaksi matkan Rodokselle :D sitten soitto mamille, jolle vuodatinkin yli tunnin ajan kauheasta kokemuksestani. 

Pelko persiissä marssin sitten torstaina taas hampilääkärille, juurihoito vol. 2.

Tämä toinen käynti oli selvästi kivuttomampi, joskin ei kivuton sekään :/ hammas on osittain kuollut ja osittain elossa, jonka takia yksi kohta vielä kipuili aika helvetisti. Käsittääkseni sain puudutuksen suoraan hermoonkin (hyi vattu että tuntuikin häijyltä!) mutta ei siitäkään sitten apua ollut. Vielä olisi ainakin yksi käynti jäljellä, toivotaan että on samalla myös viimeinen!

Illalla olo oli jo sen verran hyvä, että suuntasin taas treenaamaan. Vedin ojentaja / takareisitreenin (miten niin hyvä jaottelu...) ja juoksin juoksumatollakin pitkästä aikaa.

kapea penkki 6,7,7 37.5kg

dippi 6½ (:D), 6,6,4

pushdown 7+7+7 3x 40kg

ranskis kp maaten 1x8 6kg, 2x8 7kg

bulgarialainen kyykky 3x15 27.5kg

barbell hip thrust 1x15 57.5kg, 2x12 60kg

yhden jalan mave kahvakuulalla 2x15 24kg

yhden jalan prässi 2x15 53kg

yhden jalan koukistukset 2x15 25kg

Siihen loppuikin sitten treenivihko (vieläkään muistanut ostaa uutta, perkele...) ja muutamat viime aikaiset treenit ovatkin sitten ties millä lappusilla.

Eipä mennyt tämäkään viikko niinkuin Strömsössä, kurkku oli ollut jo pitkään kipeä (tänään tosin ensimmäinen kivuton päivä!) mutta päätin silti mennä maanantaina spinningiin ja coreen kun mitään muita oireita ei ollut. Kotona vatsa tuntui hieman kipeältä, mutta en kiinnittänyt siihen sen kummemmin huomiota. Tiistai-aamuna vatsaa kivistikin jo niin paljon, että töissäkin istuin vain kippurassa ja yritin pidättää kyyneleitä. Eihän siitä mitään tullut, ei muuta kuin työterveyteen ja kotiin 4pv saikkulapun kanssa. Käveleminen oli suorastaan helvetillistä, jokainen askel sattui vatsaan ja muutenkin oli vähän huono olo. 

En oikein vieläkään tiedä että mikä masua vaivaa, tarvitsee varmaan ensi viikolla mennä uudestaan lääkäriin :/ en ole sitten oikein uskaltanut (tai voinutkaan) treenata, ja johan tässä alkaa hermo mennä! Kurkku oli tosiaan jonkun 1,5 viikkoa kipeänä ja nyt viime yönä heräsinkin omaan yskimiseeni. Jos tässä johonkin flunssaan pitää sairastua, niin voisiko se sitten iskeä kerralla kunnolla?? On vain tuollaista "kuivaa yskää", kuumemittari näyttää 36,5 astetta :D

Olenkin tässä tämän saikkuajan aikana katsonut Pretty little liarsin ensimmäisen tuotantokauden ja eilen viisi jaksoa Girlsiä Areenasta.

Fyssariakin piti nähdä silloin viime viikolla, mutta hänen sairastuttuaan jäi sitten sekin käynti. Onneksi pääsin juurihoitoon sitten kuitenkin... Sovittiin kuitenkin 6kk testipäivä, joka on nyt sitten reilun kuukauden päästä 25.4. IIIIK. Nyt taas kamalat paineet että ehtiikö tässä treenata tarpeeksi jajajaja.... Voisi ehkä tehdä vähän noita koordinaatiojuttujakin, viimeksi tein niitä.. köhköh.. ennen ensimmäisiä testejä. Hävettää! Onneksi töissä tulee hypittyä rappusissa ja combatissa on myös erilaisia hyppyjä niin tulee edes jotain tehtyä :D

Ai niin! Viime lauantaina tein ensimmäisen juoksulenkkini ulkona sitten syyskuun 29. päivän! En juossut kuin 30 minuuttia ja matkaakin kertyi vain joku 4,6km mutta silti :) ja pysyin pystyssä koko matkan! Polven puolesta olisin voinut juosta vielä kauemminkin, mutta tuntui että loppuu kunto kesken :D olisihan sitä voinut odottaa että nuo jäät sulavat jalkakäytäviltä pois, mutta sitten toisaalta olisin juossut ensimmäisen kerran ulkona vasta joskus helatorstain aikoihin...

Huomenna olisi tarkoitus mennä spinningiin, tarvitsee aamulla vähän kuulostella oloa. Salille menen ainakin.. kintut huutavat treeniä :)

These battle scars, don’t look like they’re fading...

Joo ei pitäisi mennä lupailemaan mitään.. Enhän minä mitään jaksanut sitten viikonloppuna kirjoitella :( mutmut, lauantaina järkättiin kaverille yllätyssynttärit, ja sunnuntai menikin sitten näistä juhlista toipuessa (ei, ei ollut krapulaa mutta pieni päänsärky aamulla ja koko päivän kestänyt väsy - you know...). Mutta täällä ollaan taas :D

Paljon onkin tässä välissä ehtinyt tapahtua.. Tai paljon ja paljon. Minullahan olisi ollut sitä osapäiväsaikkua tähän päivään asti, mutta viime kuun 15. päivä tämä tyttö sai mittansa täyteen (erinäisistä syistä...) ja marssi työterveyteen pyytämään saikun lopettamista :D eli aloitin taas "normiduunit" 18.2. Ja hyvä ratkaisu olikin! Polvi tuntui vain tykkäävän kun nyt joutui liikkumaan taas enemmän eikä vain mennä kotiin makaamaan tuon neljän tunnin työpäivän jälkeen. Ensimmäiseen kahteen viikkoon mahtui viikko ylitöitäkin :D mikään ei ole siis muuttunut...
Noin niinkun muuten ei arkeeni mitään uutta ja ihmeellistä kuulukaan - reeniä reeniä. Olen pyrkinyt käymään vesijuoksemassa kerran viikossa, joskin viime viikolla jäi välistä noiden ah niin ihanien ylitöiden takia. Mutta jos nyt huomenna saisi itseään taas niskasta. Jalkatreenissä ovat sarjapainotkin nousseet hitaasti mutta varmasti, ja kyllähän sen tuntee ja ehkä hieman jo huomaakin että alkaa lihasmassa löytää tiensä takaisin osoitteeseen, eli näihin kanankoipiin.
En ole orjallisesti noudattanut sitä jalkatreeniohjelmaa jonka fyssarilta sain, vaan soveltanut sitä miten milloinkin. Aina ei vaan huvita tehdä kaikkea :D ja hyvähän se on että jalat saavat uusia ärsykkeitä kehittyäkseen ja sitä rataa.

Spinningissäkin on tullut käytyä ahkerasti. Perjantain tunnista onkin muodostunut suosikkini ohjaajan loistavien biisivalintojen takia. Oikeesti, jos tunnilla soi Daruden Sandstorm se ei voi olla muuta kuin pirun hyvä tunti :D 

Tässä muita hyviä kyseisen tunnin aikana kuultuja biisejä

Ja tunnin kruunasikin sitten tämä :D

Jalat muutenkin hapoilla ja sitten vikana biisinä pitäisi jaksaa tykittää vielä tämä.. huhhuh :D

Harmi etten tulevana perjantaina pääse tälle tunnille, lähdetään A:n kanssa meinaan laivalle :/ HMPH!

Eilen olikin combatissa sitten uusi ohjelma, eli bodycombat 55. Ja voi luoja sentään! Onneksi kaikki muutkin olivat enemmän tai vähemmän pihalla :D mutta noin niinkun muuten, niin tykkäsin tästä ohjelmasta kyllä paaaaljon enemmän kuin edellisestä. Tämä on tosin haastavampi ja nuo hyppypolvet ja -sivupotkut ei irtoa ihan niin lennokkaasti (vielä...) meikäläiseltä :D uusi ohjelma painottaa selvästi enemmän jalkoja tällä kertaa, viime ohjelmahan oli lyöntipainotteinen. Eiköhän se siitä, kun ahkerasti jaksaa käydä tunneilla :)

Käytiin M:n kanssa testaamassa uusin Power Core -ohjelmakin viime viikon maanantaina. Huhhuh... Vatsalihakset taisivat olla vielä tostainakin kipeät :D olin typeränä käynyt tekemässä kunnon ojentajatreenin ennen tuota corea, ja eikös siellä tehty sitten kaikenmaailman ojentajapunnerruksia jne. Lauantaina tein sitten ojentajat toisen kerran, ja pakko tunnustaa että lihaksissa tuntui tuo maanantain treeni vielä silloinkin :D me likey!

Viime viikko näytti heiaheiassa seuraavanlaiselta

Eli lepopäiviä kertyi kaksi (miksi poden tästäkin huonoa omaatuntoa? :/ ). Piti perjantaina mennä töiden jälkeen vesijuoksemaan, mutta ylitöiden takia menikin niin myöhään etten sitten enää viitsinyt. Meillä oli A:n kanssa muutenkin 6-vuotispäivä, joten vietettiin sitä sitten illalla kahdestaan :) itse taisin lähinnä nukkua, kun olin niin väsynyt viikon övereistä.. :D

Punttitreenejä viime ajoilta

Piti tänään käydä tekemässä jalat, mutta kun eilen combatissakin pohkeet tuntuivat lähinnä kahdelta betonitörpöltä päätin vaihtaa jalkatreenin rinta/ojentajatreeniin töiden jälkeen ja iltapäivällä kävin sitten hierotuttamassa kintut (ja hieman selkää) vanhalla joukkuekaverilla. Yleensä hierotutan aina selkäni, mutta nyt päätin antaa jaloillekin vuoron. Saatoin "hieman" katua tätä valintaa.. Perkele kun teki kipeää! Teki mieli itkeä, huutaa, karjua ja tökkiä haarukoita silmiini. MiksimiksiMIKSI pitää aina päästää ne lihakset tuohon tilaan?! Kuinka pirun vaikeaa se venyttely on olevinaan?? Pari viikkoa sitten venyttelin jopa VIITENÄ päivänä, mutta äkkiä sekin into lopahti.. Nyt muistelen tuota tuskaista 45 minuuttia ja venyttelen vähintään sen kolme kertaa viikossa :D ja käyn useammin hierojalla. JA rullailen foam rollerillani. Amen to that.

Ensi viikolla tulee laskujeni mukaan (en ehkä kamalasti luottaisi, lukion lyhyt matikkakin tuotti aika helvetisti vaikeuksia :D)  5 kuukautta leikkauksesta. Siis KUUKAUTTA! Mihin tämä aika on oikein mennyt? Viikon päästä on myös seuraava fyssarikäyntini, lähinnä vain mobilisoidaan tuota polvea. Eipä olisi periaatteessa pakollinen tuokaan käynti, mutta itse halusin nähdä ennen niitä 6kk testejä. Yliojennus tuottaa edelleen vaikeuksia.. Ehkei tuottaisi, jos jaksaisi itsekin tehdä asian eteen jotain :p ihan hävettää (vaihteeksi) tämä oma laiskuuteni. En edes muista, koska olisin viimeksi tehnyt noita loikka- ja koordinaatiotreenejä. Juokseminenkin on jäänyt kovin vähälle. No mutmut, töissä tulee loikittua päivittäin ja paljon! Sulaisi nuo lumetkin niin pääsisi ulos juoksemaan, alkaa tuo juoksumatto tosiaan hieman puuduttamaan jo.

Mutta mitäs polvelle kuuluu muuten? Ihan hyvää, kyllähän se vielä tuppaa vähän turpoamaan rasituksessa mutta kipuja ei pahemmin ole (paitsi tänään aamulla, yyh. Melkein soitin jo työterveyteen :p ). Polvi naksuu myös tavallista enemmän, ennen oli ehkä muutama naksuminen päivässä mutta nyt naksuu jo muutaman kerran tunnissa. Ei tee kipeää tai muutakaan, mutta välillä tuntuu hieman epämiellyttävältä. Olen kyllä positiivisesti yllättynyt miten hyvin polvi kestää jo tuota kokopäiväistä työntekoakin ja treenaamiset siihen päälle. Pitäisi silti ehkä malttaa levätä vielä enemmän?

EIlen ja tänään sain hyvin mieluisaa postiakin :)

Maikku Hiljanen, gotta love her!

Jospa sitten viikonloppuna ehtisi näitäkin lukea paremmalla ajalla, vaikka laivalla sitten :)

Nyt alan tutkailemaan fitnesstukun ja massin sivuja, alkaa prodet olla taas aika finaalissa...

Täällähän minä...

Pahoittelut karsean pitkästä kirjoittelutauosta, tässä on ollut vähän kaikenlaista :p

Mutta siis, hengissä ollaan ja yritän nyt viikonlopun aikana kirjoitella vähän pidemmän kaavan mukaan sitten :)

"Sulla on eväät sun kengässä?"

Nyt on kuulkaas niin loistava fiilis ettei mitään rajaa! Tänään oli siis ensimmäiset voimatestit kolmesta (3kk, 6kk ja 12kk) ja ne menivät varsin mainiosti :)
Olin ehtinyt hermoilla noista testeistä jo monta päivää, ja siinä kun odottelin fyssarille pääsyä alkoi suorastaan oksettamaan kun jännitin niin paljon :D
Katsottiin ensiksi taas nuo ojennukset ja koukistukset (aktiivinen koukistus taisi olla 140 astetta jos oikein muistan?) ja mittailtiin reiden- ja polvenympäryksiä (ei mitään hajua näistä, sorppa).
Testattiin myös eturistisiteen vetolujuus, ja tämän tulos oli oikein hyvä.

Sitten siirryttiin kuntosalin puolelle, ja ensimmäiseksi testattiin hypyt. Ensimmäisessä hypyssä otin vauhtia menemällä kyykkyyn (syvyyden sain itse päättää) ja siitä sitten ponkaisu ylöspäin. Toisessa hypyssä mentiin taas kyykkyyn, mutta nyt ei saanut enää ottaa vauhtia joustamalla polvista vaan suoraan vain siitä kyykkyasennosta ylös. Kolmas hyppy suoritettiin yhdellä jalalla. 
Korkeimillaan taisin päästä hieman yli 17 senttiin, eli tulos olisi voinut olla parempikin :D mutta sitten taas toisaalta, fyssarikin sanoi että kaikki eivät vaan ole yhtä elastisia ja kimmoisia (ts. oli hyvä ettei minusta tullut koripalloilijaa...) että sekin vähän vaikuttaa. Mutta lupaan käsi sydämellä, että ensi testeissä tämä tyttö ponnistaa hippasen korkeammalle!

Jotenkin olin muistellut, että yhden jalan kyykky olisi ollut ensimmäinen testattava noiden hyppyjen jälkeen, mutta väärässä olin.. Ensin olikin reiden ojennus, toisena reiden koukistus ja vasta viimeisenä tuo jännittämäni yhden jalan kyykky.
Ojennuksia sain muistaakseni tehtyä 25 oikealla jalalla, vasemmalla taisi tulla saman verran (tai plus miinus 1-2 :D, kiloja en tiedä), koukistuksia tuli myös jotain 20 ja 30 väliltä molemmilla jaloilla (taas maksimissaan joku 3 toiston ero) ja kiloja oli 30. Yhden jalan kyykyssä oikealla jalalla sain 30 toistoa ja vasemmalla jalalla 33, kiloja oli tangossa 35. MUTTA... se mikä sai minut niin kovin iloiseksi oli se, kun fyssari kertoi että viime kerralla (12kk testeissä) olin tehnyt pienemmillä painoilla vähemmän toistoja. Aika uskomatonta :D tosin tässä on nyt mennyt se 3 vuotta edellisestä leikkauksesta ja olen treenannut sen jälkeen enemmän ja kovempaa. Mutta kuitenkin! :D
Tuli kyllä vedettyä niin täysillä kuin mahdollista, noiden kyykkyjenkin jälkeen kun sain tangon pois niskasta ja otin testatulla jalalla askeleen eteenpäin niin jalka vain petti alta :D siinä sitten roikuin kuntosalin puolapuissa yrittäen pysyä pystyssä ja kuulostin varmaan aikamoiselta höyryveturilta puuskuttaessani.

Sitten niitä huomioitavia asioita:

• hypyissä (vasemmalla jalalla tehtynä) lantio ja polvi tuppaavat kääntymään vähän sisäänpäin, koska voimaa ei ole samalla lailla kuin ennen
• sama juttu yhden jalan kyykyissä, lantio ei pysy paikoillaan ja vasen jalka tekee pienen sivuliikkeen ylöspäin ponnistaessa
• lonkankoukistajien kireys - PALJON lisää venyttelyä! Tämä kireys saattaa olla myös yksi osatekijä noihin virheasentoihin
• oikean jalan ojennusta on treenattava lisää (tästä olen taas luistanut, hyi minua...)

Mutta noin niinkuin yhteenvetona fyssaria lainaten: Very good! Polvi on hyvä, eturistiside on hyvä, lihasvoima hyvä. Mutta kyllähän sitä voimaa on hankittava vielä lisää (ja paljon!) mutta näin 3kk kohdalla asiat ovat oikein hyvällä mallilla :) itse asiassa kuulun jopa siihen harvinaiseen pieneen ryhmään, joka voi palata pelikentille jo 6kk leikkauksesta. Harmi vaan, ettei taida kuulua suunnitelmiin ;( fyssari on itse taas sitä mieltä että joojoo, tietysti sä pelaat vielä. Hmph.

Polvessa esiintyy vielä pientä kipuilua noita ojennuksia tehdessä, joten iskettiin taas kinesioteipit nahkaan kiinni

Jotain treenijuttuja? Olin maanantaina spinningissä, jonka jälkeen menin vielä salin puolelle treenaamaan selän ja haukkarit. Spinning oli yksinkertaisesti melko huono, sillä vakkariohjaaja ei syystä tai toisesta vetänyt tuntia. En jotenkin pidä yhtään tämän tuuraajan tunneista, huonot musiikit ja muutenkin koko tunti on vähän.. eh.. blääh. Kiukulla vedin kuitenkin tunnin loppuun asti ja mietin että never again :D

Salilla tuli väännettyä tämmöistä

kumpparileuat 6,6,4
kulmasoutu tangolla (2x myötäotteella, 2x vastaotteella) 4x8 32.5kg
kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä barbell hip thrustia (tunnetaan myös lantionnostona tangolla :D) 1x10 20kg, 1x10 30kg, 2x10 35kg
a) sjmv tangolla 2x12 35kg
b) yhdellä jalalla kahvakuulalla 2x20kg 
ylätalja rusettikahvalla 3x8 45kg
hk taljassa 7+7+7 (ensin alhaalta puoleenväliin, sitten puolivälistä ylös ja vikat 7 koko liikeradalla) 1x 17.5kg, 1x 22.5kg, 1x 25kg
hammer 3x7 10kg
facepull 1x8 17.5lbs, 1x8 22.5lbs

Pudotin tarkoituksella sarjapainoja ja yritin keskittyä parempaan tekniikkaan. Tangolla tehdyssä kulmasoudussakin olen ennen riuhtonut kamalalla tekulla isoilla painoilla :/

Eilen tein sitten rinta-olkapäätreenin

penkki 2x15 20kg, 1x10 30kg, 2x3 50kg(!!), 1x10 40kg
vinopenkki kp 3x7 17.5kg
ristikkäistalja 3x8 22.5kg
pystypunnerrus tangolla 3x10 22.5kg
pystysoutu tangolla 3x10 22.5kg
viparit sivulle 3x12 4kg

Eilen kävin töiden jälkeen tekemässä reilun 50 minuutin kävelylenkin ja illalla pikaiset venyttelyt jaloille. Maanantainakin venyttelin huimat 18 minuuttia, jalkoja painottaen.

Tiistaina kävin myös hakemassa Buzzadorin pakettini postista

Eli 7 laatikkoa LU:n Belvita Breakfast-keksejä :D
Olen maistanut noista nyt kaikkia muita paitsi hunaja-pähkinäkeksiä ja mitäs mitäs.. Ihan hyviähän nämä ovat. En aio silti vaihtaa maitorahka-aamiaistani neljään Belvita-keksiin :D
Jos joku haluaa kauttani liittyä Buzzadoriksi ja päästä testaamaan kivoja juttuja, niin tämän linkin kautta onnistuu :)

Niin, ja siitä tiistaista... Ihana, ihana laskiaistiistai. Mitäs meiltä löytyi duunipaikan pöydältä?

make your own pulla, löytyi siis myös kermavaahtoa ja itsetehtyä mansikkahilloa...

Ja meikäläisen eväät?

:DD

(mitä tuohon otsikkoon tulee, niin olin jemmanut yhden pussukan noita keksejä toiseen treenikenkään, ettei se hajoaisi sitten murusiksi laukussa. Unohdin koko jutun, ja siinä fyssarilla sitten kun olin laittamassa kenkiä jalkaan muistin koko keksipakkauksen :D olin kovin nälissäni ja päästinkin ilahtuneen "mun keksit!" vinkaisun, johon fyssari totesi tuon "sulla on eväät sun kengässä?" jep :)