Happyhappyjoyjoy

Tänään on ollut huisin kiva ja hyvä päivä :)
Ensinnäkin pohjekivut alkavat pikkuhiljaa helpottamaan (siis joo, onhan se pohje vielä kipeä, mutta parempaan suuntaan ollaan selvästi menossa) ja vietin kivan päivän A:n kanssa salibandypelejä katsellen. Ensin naisten divaria ja sitten miesten kakkosdivaria. Meidän miehet ottivatkin komean voiton, ja olihan se peli muutenkin melko viihdyttävää :D
Tänään iski sitten ensimmäisen kerran se orastava halu päästä itsekin pelaamaan. Ehkä sitten jotain firmaliigaa, sitten joskus ensi vuonna...

Pystyn taas pitkästä aikaa nukkumaan kyljelläni (kyllä, tämä on iso asia!) ja yöllä kun sitten käännyin kyljelleni, potkaisi A suoraan tuohon oikeaan polveen. Thanks babe :D
Nukuttiin todella pitkään, noustiin vasta joskus puoli kahdentoista maissa. Iiks. Tulee jotenkin aina niin huono omatunto kun nousee vasta puolenpäivän maissa, menee koko päivä hukkaan.
Mutta välillä pitää vähän ottaa lepiä, eikös :)

Päätettiin mennä huomenna salille. Apuva. Eipä minulle jää kovinkaan montaa liikettä joita pystyn tekemään, mutta enköhän saa ihan hyvän reenin tehtyä silti :) penkkiä nyt ainakin pystyy tekemään, sitten ranskista mutkiksella, mahdollisesti ylätaljaa jos pääsen istumaan siihen penkille :D vinopenkkiä käsipainoilla ja olkapäitä istuen. A joutuu kyllä auttamaan aika paljon.. 
(nyt kun luin fyssarin vanhoja sähköposteja, niin pystyyhän sitä ojentajaa/haukkariakin tekemään taljassa, mikäli polvelle ei tule liikettä=rasitetta)

Ensi torstaina menen sitten poistattamaan nämä ompeleet ja pääsen vihdoinkin saunaan! Ennen tätä loukkaantumistani olin salimme infrapunasaunan ahkera käyttäjä, ja olen monesta paikasta lukenut infrapunasaunan myönteisistä vaikutuksista leikkauksen jälkeen. Onkin mielenkiintoista nyt päästä itse näkemään ja kokemaan pitävätkö nämä väitteet paikkansa :)

Näin viime yönä melko erikoista unta. Yhdessä vaiheessa harhailin kaupungilla, ja lähdin yhtäkkiä ajamaan jotakuta takaa. Siis juoksin. Yhtäkkiä havahduin unessa, että perkeles, enhän mä vielä saa juosta ja olin aivan satavarma että se polvi hajosi nyt samantien sitten kolmannen kerran. Toissayönä näin sitten unta, että olin kuntosalilla treenaamassa. Inhottava nähdä nyt kaikenlaisia urheilullisia unia, kun ei pysty oikein mitään tekemään (vielä). Mutta enää vajaa kaksi viikkoa, ja pääsen polkemaan kuntopyörää! Ajattelin kysäistä, jos saisin äitini kuntopyörän tänne meille. Voisin sitten aloittaa päiväni aina pienellä "pyöräretkellä" :) 
Siinä piilee kyllä se vaara, että rehkisin sitten liian paljon, mutta ehkä saisin pidettyä tolkun siinä hommassa.. ehkä. En ole enää niin vainoharhainen tuon polven suhteen, ensimmäisellä kerralla kun säikähdin jokaista pienintäkin poksahdusta tai vihlaisua. 

Turvotuksen vähenemisen huomaan nyt siinäkin, että kävellessä polvi saattaa alkaa vähän "poksumaan", tuntuu kuin siellä menisi joku pieni ilmakupla. Tämä sitten johtuu ilmeisestikin siitä polvilumpion kontrolloimattomasta liikkeestä.

Toivotaan, että huomennakin olisi näin hyvä päivä :)