All the small things

...make me so fucking mad.
Ihan hävettää miten pienet asiat saavat vereni kiehumaan. Käytiin A:n kanssa äsken kaupassa, ja minä suutuin koska A ei pysäköinyt lähimmälle vapaalle paikalle vaan kauemmas, jonka takia jouduin kävelemään ehkä ylimääräiset 5 metriä (vähintään!). Sisäinen marttyyriprinsessani nosti rumaa päätään ja tokaisinkin etten haluaisi kävellä yhtään enempää kun on pakko. Niivittu. Minulla sentään on kaksi jalkaa joilla kävellä edes jotenkuten...
Äsken kiehahti sitten toisen kerran, kun heitin A:lle että hänhän voisi lähteä ensi viikolla sinne ensimmäiselle fyssarikäynnilleni mukaan, kun hänellä kerta on käyttämättömiä lomapäiviä vielä. Joo ei kuulemma pysty lähtemään, koska heillä on töissä niin vähän porukkaa. Mitäs minä teen? Haistatan paskat, johon A totetaa ettei se hänen vikansa ole (no kyllä minä sen tiedän!tanakele...). Tiedän käyttäytyväni kuin mikäkin kakara, mutta omaan aikamoisen temperamentin ja tulistun todella nopeasti. Nyt kun minulla on muka niin pirun vaikeaa, niin hermot menevät vieläkin helpommin. Päivällä ihmettelin, kun pariin päivään ei taas oikein mikään ole tuntunut miltään, mutta nyt voisi taas ryömiä sängyn alle itkemään ja angstaamaan.

AAARGH.

No, hyvä ruoka, parempi mieli ja silleen. Prismassa myydään taivaallisen ihanaa (ja kallista!) lohiviettelystä, joka on jotain parasta ikinä ruisleivän kanssa. Päätin yrittää tänään tämän viettelyksen valmistamista itse, ja hyväähän siitä tuli!
Purkki ranskankermaa, n.170g graavilohta, puolikas punasipuli ja paljon tilliä. Omnomnom.

Iltapala vol. 1

Taisi olla ahneella taas se kuuluisa paskainen loppu :/ tuli vedettyä sittenkin ehkä vähän turhan pitkä lenkki. Polvitaipeeseen sattuu meinaan nyt jonkin verran, ja polvi tuntuu muutenkin "rasitetulta". Olin suunnitellut meneväni nyt illalla salille, mutta taidan antaa kintuille nyt vähän lepoa. Huomenna sitten, jollei se meidän naisten peli kestä koko iltaa :)