A meni tänään vasta yhteentoista töihin, joten mentiin aamupuntille sitten yhdessä. Salilla olikin siinä yhdeksän aikaan ihanan hiljaista, meidän lisäksemme vain muutama muu treenailija + heidän Fustra-ohjaajansa. Minulla oli ohjelmassa ojentajat + tein päivän ensimmäisen polvijumpan sitten salilla.
Treenistä muotoutui tämmöinen sitten:
kapea penkki 3x8
ranskis mutkiksella 3x8
pushdown narulla 3x8
pushdown kahvalla (1 kädellä) 3x6
ranskis kp 3x6
Ehkä vähän liikaa kaikkea, mutta piti tappaa aikaa kun odottelin A:n saavan oman treeninsä tehtyä :)
Aamu on kyllä paras ajankohta salitreenille (itselleni sopii myös myöhäinen ilta), ja mikä parasta niin sitten on koko loppupäivä aikaa kaikelle muulle! Näihin aikoihin on salilla myös melko hiljaista, joten saa treenata rauhassa. Edellisellä salillani piti aina miettiä mihin aikaan sinne kannattaa mennä, siellä kun kävivät myös koululaiset ja esimerkiksi kahden aikoihin ei todellakaan kannattanut yrittää sekaan. Harmittaakin että vetkuttelin tuon salinvaihdon kanssa niin kauan (typerät ennakkoluulot :p).
Ei tämäkään aamu aivan ongelmitta sujunut, salilla alkoi tuota vasemman jalan haavakohtaa taas kiristämään sillä lailla, että pelkäsin jo niittien sinkoavan ilmaan ja jonkun kanssatreenaajan silmään hyvällä tuurilla. Taisin siinä pari kyyneltäkin salaa tirauttaa kun sattui niin perkeleesti. Pitäisi ehkä sittenkin työntää ne tyynyt takaisin patjan alle niin saan jalat taas yöksi kohoasentoon, näin päivisin kun en pahemmin jaksa niitä yläasennossa pitää. Lopuksi tein tosiaan tuon polvijumpan ja katsoin peilistä samalla että miltäs näyttää. Tuo ensimmäinen liikehän on niinkin yksinkertainen kuin "Vedä nilkat koukkuun ja paina samanaikaisesti polvitaipeet tiukasti alustaa vasten". Jo pelkkä jalkojen suoristaminen sai taas kyyneleet silmiin, ja ei tuntunut tapahtuvan oikein mitään kun yritin niitä polvitaipeita painaa alaspäin. Päätin tehdä sitten toista liikettä, eli nostaa jalkaa suorana ylöspäin. Tein tätä yhden sarjan, ja kokeilin taas liikettä numero 1. Jalat olivat vetreytyneet sen verran, että sain tuon oikean jalan polvitaipeen kiinni alustaan :) no ok, ehkä muutaman millin jäi vajaaksi, mutta piru vie sinne ei olisi saanut kättä alle (niinkuin yleensä tähän asti, niin paljon sitä ojennusvajausta jäi että sinne mahtui käsi alle..). Jee, pienet on ilot mutta iloitsen niistä silti :D
Palaillaan taas myöhemmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti