Tänään, 10 päivää leikkauksesta, minä pääsin taas salille! Wohoo! Jätin kepit suosiolla kotiin (tiellähän ne vain olisivat siellä) ja näytinkin sitten aivan housuunsa paskoneelta ankalta taapertaessani. Heti salille päästyäni totesi eräs mies että "salille on päästävä vaikka sitten nilkuttaen?" ja vastasin vain että joo, kun hajoaa pää sisätiloissa. Aloitin penkkaamisella, en kuitenkaan uskaltanut pistää sitä normi 42,5 kiloa vaan aloitin neljälläkympillä. Ja todella hyvin sekin nousi, olisi ehkä sittenkin voinut lisätä ne 2,5 kiloa. Mutta ehkä sitten ensi kerralla :)
Sama mies tuli siihen viereen sitten tekemään vinopenkkiä ja kyseli että mitäs kaikkea minulle on nyt sitten tehty ja selitin taas kuinkahan monetta kertaa koko tarinan. Ei se mitään, kivahan se on eri ihmisten kanssa jutella kun yllättävän usein löytyy vielä niitä kohtalotovereita.
Penkin jälkeen taapersin sitten käsipainojen luo ja tein muutaman sarjan vinopenkkiä kässäreillä. Taas iski pupu pöksyihin ja tein 15 kilon painoilla sen 17,5 kg:n sijaan. Ja ihan hyvin olisin voinut niillä painavemmillakin tehdä.. Mutta ehkä se on parempi aloittaa vähän iisimmin näin pikku tauon jälkeen. Sitten vähän flyeseja ja loppuun treenasin olkapäitä pystypunneruksella kässärien kera ja vipareilla eteen ja sivulle. Siinähän se tunti sitten vierähtikin :D A:kin oli saanut oman treeninsä tehtyä, joten lähdettiin siitä sitten kotio.
Se sama mies totesi sitten vielä (taapertaessani A:n luokse), että tekee oikein pahaa katsoa sitä mun "kävelemistäni". No, älä katso sitten :D eihän se kaunista kyllä olekaan, mutta ihme olisikin, jos näin 10 päivän jälkeen kävelisin jo aivan normaalisti.
Mites noi kalkkunakoivet? Ja varsinkin toi vasen pohje. Eww.
En eilen tosiaan tehnyt kertaakaan tuota kotijumppaa, ja podinkin siitä huonoa omaatuntoa.
Äsken tein tämän päivän jumpan ensimmäistä kertaa (köhköh, mitäs se kello taas olikaan..) ja ihmettelinkin A:lle, että teenköhän nyt jotain väärin kun tuntuu niin helpolta. Vasen pohje on vielä hieman kipeä, mutta nyt pystyn liikuttelemaan sitä melkeinpä ongelmitta (esim. kaksi päivää sitten jouduin käsillä siirtämään kinttua kun en lihasten avulla saanut sitä liikkumaan).
Oikean jalan koukistuskin on jo aikamoinen, ei näissä luvuissa oltu viimeksi 10 päivän jälkeen :D joudun vielä odottamaan 20. päivään että pääsen fyssarille ensimmäisen kerran. Aargh. Odottavan aika on todella pitkä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti