Voi polvi minkä teit..

Kauden ensimmäistä peliä pelattu ehkä kymmenisen minuuttia, kun saan pakilta syötön laidan viereen. Näen vastustajan pakin tulevan vastaan ja hyökkääjän lähestyvän oikealta puoleltani. Pallo lapaan, tarkoituksenani varmaankin juosta hyökkääjän ohi.. Kunnes kaadun, polvesta kuuluu ja tuntuu taas se pelottavan tuttu napsahdus ja minä makaan kentän pinnassa polveani pidellen. Ja itken. En niinkään kipua, vaan stä, että tiedän jo mitä on käynyt: eturistiside napsahtanut taas poikki ja pelit ohitse minun osaltani. Olin täynnä vihaa ja katkeruutta: miksi taas, miksi minä, miksi juuri nyt kauden ensimmäisessä pelissä?

Ehti kulua yli 3,5 vuotta edellisestä tapaturmastani. Silloinkin polvi vääntyi kesken salibandypelin ja loppukausi oli pilalla. Ensimmäiset kuusi lääkäriä sanoivat kaikki polveni olevan kunnossa, mahdollisesti nivelsiteet ovat venähtäneet mutta kyllä se eturistiside on ehjä. Eipä ollut ei, enkä onneksi itsekään suostunut tuota diagnoosia uskomaan. Kolmisen kuukautta siinä meni "hukkaan" kun juoksin lääkäriltä toiselle eikä kukaan löytänyt vikaa enkä meinannut saada lähetettä magneettikuvaan.

Ensimmäinen leikkaus suoritettiin Töölön Mehiläisessä huhtikuussa 2009. Kuntoutuksessa tuntui menevän kaikki mahdollinen pieleen, polven liikeradat palautuivat hyvin hitaasti enkä koskaan enää saanut jalkaa täysin suoraksi. Se ei kyllä liiemmälti ole haitannut elämistä, mutta kyllähän se vähän pisti harmittamaan. Pari viikkoa leikkauksesta könysin sitten kuntosalille, vaikka en kunnolla päässyt edes portaissa kulkemaan. Mutta pakko oli päästä.. Tuona kuntoutusaikana treenitunteja kertyi parhaimmillaan 25h/vko. Salilta löytyi muutamia kohtalotovereitakin, ja mieleenpainuvimman kommentin sain eräältä ammattikoulun poikien liikunnanopettajalta, joka sanoi että oli ollut hienoa seurata sisukasta treenaamistani. Silloin taisi silmäkulma vähän kostua, kun liikutuin niin kovin :)

Uusi leikkaus olisi nyt sitten neljän päivän päästä. Hieman jo jännittää, ehkä vähän pelottaakin.
Onnistuuko kuntoutus tällä kertaa paremmin? Tuleeko polvesta enää koskaan hyvää? 
Salibandylle joudun todennäköisesti sanomaan heipat, alkaa varaosat loppua itseltä jos vielä jatkan tätä loukkaantumista. Olisi vain ollut kiva lopettaa omasta päätöksestä eikä sen takia että on pakko. No, se on sitten sen ajan murhe.. Nyt keskityn vain tähän hetkeen.


"I'm not telling you it's going to be easy - I'm telling you it's going to be worth it.”