Oli kyllä ihanaa nähdä J:tä "pitkästä" aikaa :) päivät kuluvat niin hitaasti ja on kovin yksinäistä, kun A on töissä kuten kaikki muutkin. Tv:stäkään ei oikein tule mitään keskellä päivää (joo, onhan meillä canal+ tai cmore vai mikäs se nykyään onkaan..) mutta sielläkin pyörii vain ne samat huonot leffat päivästä toiseen. Netissäkään ei jaksaisi koko aikaa surffailla ja uudet dvd-boksitkin on jo katsottu läpi. Ulkonakaan ei oikein voi olla, kun en kovin pitkiä aikoja jaksa/pysty kävelemään vielä, keppienkään kanssa (tulee rakkoja käsiin :p ). Salillekaan ei voi vielä mennä, ja vaikka voisikin, niin en jaksa kävellä sitä matkaa enkä pyörällä saa vielä ajaa. Enkä voisikaan, sillä sekin varastettiin tuossa pari viikkoa sitten päiväunieni aikana >:(
(valivalivali)
Huomenna voisin käydä katsomassa treenejä, tulisi edes jotain vaihtelua näihin päiviin. Ja kivahan se on niitä joukkuekavereitakin nähdä, kun en eilen pelin jälkeen oikein ehtinyt kenenkään kanssa sen kummemmin jutella.
Keskiviikkona naisilla onkin sitten kotipeli, ja lupasin mennä toimitsemaan jos tarve vaatii.
Tulossa onkin varmasti vauhdikas ja viihdyttävä peli, vastustaja kun putosi liigasta viime kaudella ja varmasti mielii sinne takaisin.. Ja meidän olisi taas päästävä takaisin voittojen tielle..
Olen vieläkin jollakin tavalla ihmeissäni siitä miten hyvin kaikki on mennyt. Kipuja ei ole, paitsi jalkaa vääntäessä/taivuttaessa jne. Enemmän tuo vasen takareisi tuntuu vaivaavan, ihan kuin siellä olisi paha lihasrevähdys. Mutta paremmalta sekin tuntuu koko ajan :)
Pelkäsin niiin paljon tätä toista leikkausta, kun jotenkin ajattelin että kaikki menisi kuten edelliselläkin kerralla. Kuinka väärässä olinkaan! Keppejäkin käytän vain, jos lähden kodin ulkopuolelle. Harmittaa kyllä todella paljon, etten silloin viimeksi kirjoitellut mitään ylös. Nyt olisi kiva vertailla asioita :)
Joku saattaa miettiä, että onko tämmöisestä aiheesta nyt pakko pistää joku blogi pystyyn. No, ei ole mutta minäpä pistin :)
Silloin 3,5v sitten etsin googlen avulla kohtalotovereita ja mielenkiinnolla luin näiden ihmisten kokemuksia omista leikkauksistaan, toipumisistaan ja kuntoutuksistaan. Kyllähän sitä tukea saa perheenjäseniltä, ystäviltä jne, mutta on se silti aivan eri asia keskutella jonkun kanssa, joka on itsekin käynyt tämän saman läpi. Ei sitä kukaan muu ymmärrä, mitä kaikkea tämä koko prosessi pitää sisällään. Loppupeleissä kun kyse kuitenkin on melko suuresta leikkauksesta, jota seuraa pitkä kuntoutusjakso. Että toivottavasti tästä blogista olisi hyötyä edes yhdelle ristisidepotilaalle :)
Tässä vielä kuva edellisen operaation jäljiltä, leikkauksesta kulunut kaksi päivää. Naurattaa vieläkin tuo sävyero :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti