No se leikkaus.

Kotona ollaan taas! Olin Dextrassa jo hyvissä ajoin, n. 20min etuajassa. Ensin tarkastettiin aiemmin lähettämäni esitietolomake ja siinä jo keskustelin hoitajan kanssa ottaisinko nukutuksen vai puudutuksen. Aikomuksenani oli ottaa nukutus jälleen kerran, mutta päädyin sitten kuitenkin puudutukseen varsin hyvien perustelujen jälkeen. Ja toisaalta oli se edelliskerran voimakas pahoinvointikin niin hyvin vielä muistissa, ettei kovin paljoa tehnyt mieli käydä samaa rumbaa uudestaan läpi.

Tämän juttutuokion jälkeen minut ohjattiin pukuhuoneeseen ja sain vaihtaa päälleni ah niin tyylikkäät sairaalavaatteet. Sitten oli vuorossa keskustelu anestesialääkärin kanssa, jonka jälkeen käytiin vielä Dextran fyssarin kanssa jumppaohjeet läpi.
Leikkaava lääkärikin kävi vielä kanssani juttelemassa ja piirtelemässä vähän viivoja polveen.

Ja sitten vain odoteltiin...

Hieman ennen puoli kahtatoista siirryin leikkaussaliin, jossa sain ensiksi tipan käteen ja sen jälkeen oli spinaalipuudutuksen vuoro. Ei varsinaisesti sattunut, mutta jokseenkin epämiellyttävältä se kyllä tuntui. Olin sanonut aiemmin anestesialääkärille, että haluaisin ottaa pienet torkut leikkauksen aikana. Sain sitten "unilääkettä" ja olo alkoi tuntua jokseenkin tokkuraiselta. Ja oli niin pirun kylmä! Sitä tärinän ja hampaiden kalinan määrää :D
Jossakin kohtaa sitten päätinkin, että haluan katsoa mitä polvessa tapahtuu ja lääkitys lopetettiin. Olihan se kyllä mielenkiintoista katseltavaa. Uusi ristiside otettiin tällä kertaa siis vasemman jalan hamstring-jänteestä, kun edellisen kerran se otettiin oikean jalan takareidestä.
Kipua en tuntenut missään vaiheessa, mutta tunsin kyllä kun mentiin tuosta vasemmasta jalasta sisään :) kun jänne oltiin vedetty ulos, kuvasi kamera hetken aikaa polviani "ulkoapäin" ja olihan se melko hurja näky kun molemmat polvet olivat aivan veressä :D tästä ei mennytkään enää sitten kauaa kun uusi ristiside oli paikoillaan ja minut kärrättiin heräämöön.
Aloin jälleen palelemaan ja sain lämpöpeiton päälleni. Eipä siitä tuntunut olevan paljoa apua, joten lisää lääkettä suoneen ja johan loppui täriseminen. Kello oli tässä vaiheessa hieman yli yksi, joten leikkauksessa oli mennyt reilu 1,5h. Tuntui, että se kesti lähinnä sen puoli tuntia :D
Yritin nukkua, mutta ei väsyttänyt yhtään ja lisäksi koko ajan joku puhui puhelimeen tai naapurisängyn tyttö itki ja uikutti hysteerisenä. 

Pikkuhiljaa alkoi tunto palautua jalkoihin ja pystyin heiluttelemaan varpaita ja vähän ajan kuluttua nostelemaan jalkojakin. Sain kauan kaivatun ja odotetun välipalan n.17h syömättömyyden jälkeen. Pyysin vielä kerran kipulääkettä ja sehän humahtikin kivasti nuppiin. 
Viiden jälkeen päätin, että nyt tää tyttö tahtoo kotiin ja hoitajan avustuksella kampesin itseni sängystä ylös. Päässä heitti hieman ja pelotti, että kantavatko ne jalat ollenkaan mutta niin vain siinä seistiin varsin tukevasti :) hitaasti köpöttelin pukuhuoneeseen pukeutumaan (okei,pyysin että hoitaja laittaa minulle sukat jalkaan..) ja sitten taas odottelemaan äitiä hakemaan. Dextran viereisestä apteekista haettiin vielä burana 800mg ja Tramal -satsit ja kotia kohti.

 

Ja tässä sitä nyt sitten pötkötellään :)
Kahden päivän päästä, eli lauantaina, saa sitten ottaa nuo siteet pois ja käydä suihkussa.
Parin viikon päästä poistetaan tikit ja sen jälkeen saakin sitten taas saunoa. 

Ensimmäinen fyssarikäynti varattiin marraskuun 20. päivälle, ja tänään jo saisi aloittaa tuon kotijumpan. Taidan kuitenkin aloittaa vasta huomenna, eiköhän tässä ole ollut jo ihan tarpeeksi rasitusta yhdelle päivälle :)