Tästä se lähtee..

Ensimmäisestä yöstä selvitty hengissä. Kipuja ei ollut pahemmin, mutta muuten nukuin todella huonosti. Heräsin jo joskus kolmen aikoihin, jonka jälkeen olen vain pyörinyt (no, niin paljon kuin näiden jalkojen kanssa nyt pystyy pyörimään :D) sängyssä ja torkahdellut välillä. Tuli siinä hakattua vähän Angry birdsiäkin aikaaa tappaakseni :)
Seiskan aikoihin sitten A:kin heräsi onneksi ja auttoi minut sängystä ylös ja vaatteet päälle.

On tämä kyllä niin paljon haastavampaa ja hankalampaa kun on molempia jalkoja operoitu, ei voi muuta sanoa. Edelliskerralla kun pystyi tuon vasemman jalan avulla ponnistamaan ylös tai laskeutumaan alas, mutta nyt tuntuu että on aina pakko vain rojahtaa sohvalle, sänkyyn yms. kun ei pahemmin vielä koukistu jalat. Eilen illalla tuli kyllä vuodatettua vähän kyyneleitä kun harmitti niin kovin tämä oma avuttomuus. On se nyt p*rkele, kun ei vessassakaan meinaa pystyä käymään :/

Tänään pitäisi aloittaa tuo jumppaaminenkin, mikä hieman hirvittää etukäteen. En varsinaisesti pelkää kipua, koska tiedän että tulee sattumaan mutta kai sitä jollain tapaa pelkää vähän sitä, että onnistuu rikkomaan tuon uuden siirrännäisenkin. Ensilumikin näkyy sataneen maahan viime yönä, toivottavasti sulaisi äkkiä pois ja pysyisikin pois niin olisi noiden keppien kanssa helpompaa liikkua ulkona :)

Ja voi että kun mieli hinkuu jo takaisin salille! Jos viikon päästä sitten pääsisi sinnekin treenaamaan yläkroppaa :)