keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

I'm not saying it's going to be easy, I'm saying it's going to be worth it

Hei oikeesti, miksi tää kirjoittelu on ollut niin perhanan vaikeeta viimeiset öö neljä kuukautta? Joka päivä sitä ajattelee, et tänään voisi postailla jotain, mutta kas kummaa kun sitten tulee vähän spinningiä, punttitreeniä, päikkäreitä, oho kello on jo 23 emmää enää mitää jaksa!1

Eli sorpat. Miljoonannen kerran.

Täällä on vähän muutoksen tuulet puhaltaneet.. Eli otin vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja aloitin sen kuuluisan muutoksen. Toisin sanoen tässä on 3kk helvetin kovaa duunia edessä. Jjjjep. Uusi ruokavalio ja uusi treeniohjelma. Ammattilaisen tekemänä. Iik.
Tänään olen noudattanut tätä uutta ruokavaliotani tasan viikon, ja paino on pudonnut hieman päälle 3 kiloa jo. Nesteitähän tässä ensin lähtee, mutta silti! Ei voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun vanhat housut menee jalkaan ja mistään ei purista!
Mutta ei sillä, ei voi väittää että tämä mitenkään liian helppoa olisi meikäläiselle ollut. Häpeillen tunnustan, että eilen tirautin pari kyyneltäkin kun teki niin kovin mieli kaikkea kiellettyä :(
Ensi viikolla tulee ruokavalioon hieman muutoksia viikoille 3 ja 4, ja tämän neljännen viikon jälkeen tulee se kauan odotettu, ihana cheat meal <3 vielä pitäisi vaan keksiä, että mikähän tämä minun cheattiateriani oikein olisi...
Olen ehkä hieman yllättynyt miten hyvin olen "pysynyt ruodussa", yhtään en ole herkutellut! Tosin viime viikolla tapahtui pientä lipsumista juuston muodossa - nautin riisikakkuni parin juustosiivun kera ja tämähän on no no :(
Että onkin ikävä juustoa.. ja maitoa.. ja leipää.. Mutta olin ehtinyt jo unohtaa miten pirun hyvää bataatti on! Omnomnom.


meal prep time!

Pääsiäissunnuntaina olin illalla yksin salilla, ja kehtasin räpsiä vähän kuvia näistä mun pulkannaruista :D eli tästä lähdetään...



Yök noita jalkoja, joita voi erehtyä myös ratapölkyiksi luulemaan :/ MUTTA! Paremmat kintut, täältä tullaan :)

Meillä onkin A:n kanssa tämä viikko lomaa, ja mihinkäs muuhun ihminen sitä lomansa käyttäisi kuin treenaamiseen? :D
Maanantaina kävin aamulla tekemässä viikon toisen HIIT-treenin juoksumatolla sillä aikaa kun A teki salin puolella oman treeninsä. Tarkoituksena olisi vetää 20-30 vetoa, kova osuus 30s ja palautus sitten 60s. Koin tuon minuutin palautuksen turhan pitkänä, joten lyhensin lepo-osuudet 40-45 sekuntiin. Minun piti vetää se 25 vetoa, mutta 23:n kohdalla oksennusta pidätellen totesin sen riittävän ekalle kerralle :D olen ennen vetänyt tuota HIITiä ulkona kesäaamuisin, mutta olin silti unohtanut miten kovasta treenistä onkaan kyse. Me likey!
Kävin myös parin viikon tauon jälkeen taas power coressa, ja ai että kun sai taas kivan poltteen vatsaan! Ja kyllä tuntuu vieläkin... Eväät ja kirja mukaan, sitten taas 1,5h rötväilyä ihanalla nahkasohvalla ennen cardio spinua. Nyt uuden treeniohjelmani myötä sain sanoa heipat spinning+puntti -combolle, eli ei enää samalle päivälle noita treenejä. Normaalistihan olisin tuon spinun jälkeen käynyt vielä pumppaamassa vähän rautaa, mutta sekin jäi sitten :/



Kotona rullailin kuitenkin vielä 15 min pilatesrullalla koko kropan läpi (aisaatana). 
Eilen kävin sitten aamulla 55 minuutin spinningissä, ja iltapäivällä oli taas ihanan bodycombatin vuoro. Syystä tai toisesta tunnilla tuntui olevan vain puolet normaalista osallistujamäärästä, mikä oli kylläkin vain positiivinen juttu. Ohjaaja pystyi paremmin seuraamaan tekniikoita ja korjailemaan kun virheitä tehtiin. Mekin siirryttiin M:n kanssa sieltä takarivin vakkaripaikoilta suoraan toiseen riviin :D hieman kyllä hirvitti välillä katsoa itseään, kun edessä ja sivulla oli peilit.. yleensä kun sieltä takarivistä ei edes näe vilaustakaan itsestään peilistä :D
Mutta taisin tehdä ensimmäistä kertaa ikinä ne sivupolvet (kylkipolvet, mitkäs nää nyt oli oikealta nimeltään??) kun tänään on kyljet kipeänä. Vielä pitää treenata niitä hyppypolvia, nyt tiedän miten ne pitäisi tehdä, mutta jostain syystä ei mene käsky aivoista sinne jalkoihin asti ja näytän lähinnä pomppivalta hirveltä niitä tehdessäni. Illalla rullailin taas pilatesrullan kanssa jalkoja auki, piru vie että on kivuliasta hommaa! Mutta niinhän se menee, että mitä enemmän sattuu, niin sitä enemmän pitäisi rullailla..


Olen yleensä pitänyt keskiviikon lepopäivänä, mutta ajattelin tällä viikolla treenailla hitusen enemmän kuin normisti (kerta loma eikä ole duunit rasittamassa :) ) ja kävin aamulla tekemässä kunnon jalkatreenin. Joo'o, kyllähän se meinasi laattaamiseksi mennä taas. Me likey!

yhden jalan ojennukset 3x15 20kg
kyykky 3x12 50kg
bulgarialainen kyykky 3x12 30kg
hip thrust 3x15 60kg
yhden jalan prässi 2x15 kelkka +40kg
yhden jalan koukistukset 3x15 30kg

Eli kuten voi huomata, ovat jalkatreenin osalta sarjapainot nousseet taas hieman :)
Parempi onkin, sillä huomenna on tasan kaksi viikkoa aikaa niihin puolivuotistesteihin! Ai että jännittääkö? Samat fiilikset taas kuin ennen niitä 3kk testejä, mitä jos en olekaan vahvempi kuin viime kerralla ja sitä rataa. Kamalat paineet taas! Hmph. SIlti kuitenkin osa minusta tietää, että tulee hyvät tulokset kerta tässä on reenattukin hullun lailla, mutta jokin osa silti jaksaa epäillä :/
Vedin tänään alkulämpäksi muutamat loikkasarjat (viimeksihän olen loikkinut siis joskus öö tammi-helmikuussa?) ja yllättävän kimmoisa oli kyllä pomppu! Silti vähän pelottaa nuokin niiden testien osalta... No, eipä voi syyttää kuin itseään jos (kun?) tulee surkeat tulokset.

Ai niin! Kävin silloin pääsiäisen aikoina vetämässä toisen juoksulenkkini ulkona, tällä kertaa juoksin 6 km 39 minuutissa! Vuhuu! Ei tuo sinänsä (tai siis todellakaan :D) ole kummoinen aika tai matka, mutta minä osaan arvostaa vähääkin :D eikä tuostakaan pääse kuin ylöspäin! Juoksu tuntui ihanan helpolta (mitä polveen tulee), mutta sykkeet olivat taas vähän turhankin korkealla. Kai sitä huonon kunnon lisäksi innostuu maisemistakin sitten niin paljon.. 

Tänään oli myös juurihoito vol. 3. Vaikka edellisessä postauksessani kirjoitinkin tästä tulevasta käynnistäni, ja toivoin että se tulisi myös olemaan viimeinen, niin ehei..Pilalle meinasi tosin tämäkin käynti mennä, kun puoli ysin maissa soi aamulla puhelin. En koskaan vastaa outoihin/tuntemattomiin/yksityisiin numeroihin, mutta onneksi tunnistin numeron ennen kuin ehdin vetää punaista luuria. Täti se siellä soitteli ajanvarauksesta, ja kertoi että tämän päivän aikani jouduttaisiin perumaan, koska hammaslääkärini oli sairastunut. Mutta ei siinä mitään, voisimme varata elokuulle uuden ajan! "Onneksi" hammas oli alkanut oireilemaan muutama päivä sitten, joten ilmoitin ettei tuo elokuu tulisi kuulonkaan vaan lekuriin olisi päästävä asap. Onneksi sieltä löytyi sitten aika, jota jäin kauhunsekaisin tuntein odottamaan. Kävin salilla tekemässä sen jalkatreenin, ja kotiin päästyäni olikin enää tunti aikaa syödä, käydä suihkussa, kammata naama ja ajaa 10km päähän sinne hammaslääkäriin. Yritin lahjoa A:ta vaikka millä keinoin ettei tämä veisi minua sinne, yritin kotipihassakin vielä vähän hannailla :( kädet vaan tärisivät kun mietin tulevaa koitostani. Noh, päästiin sitten hammaslääkärin parkkipaikalle, mutta kyllä siinä hieman aikaa meni ennen kuin sain ahterini autosta ulos :D
Myönnän, ettei ollut itku kaukana kun odottelin siinä penkillä omaa vuoroani :/ 
Mutta kuinkas kävikään? Tämä kolmas käynti oli yksi miellyttävimmistä hammaslääkärikäynneistäni ikinä! Lääkäri oli aivan erilainen kuin tämä toinen täti ja sain kunnon puudutuksetkin (jotain se adrenaliinistakin höpisi siinä pistellessään..). Totesi vielä, ettei minulla kovin matala kipukynnys taida olla kun en niihin puudutuspiikkeihin reagoinut millään tavalla. Hei please, ne puudutuksethan nyt on ehkä aika piece of cake siinä koko touhussa :D ikävintä tuossakin käynnissä taisi olla huulirasvan unohtuminen (tuntuu aika ikävältä rohtunein huulin olla suu auki se 40min yhtä soittoa) ja yhdessä vaiheessa jotain aivan kamalan makuista ainetta valui kurkkuuni ja yritin vain olla vahingossakaan nielaisematta sitä. Silmiäkin vallan kirveli, hyh. Niin ja kun ripset osuivat ikävästi niihin laseihin :D se jos mikä oli ikävää! (first world problems, eh?)

Huomenna olisi aamulla tarkoitus käydä vetäisemässä HIIT-treeni ennen kuin lähdemme Korkeasaareen A:n kanssa. Illalla sitten vielä tekemään selkä-rintatreeni. Hitto että maistuisi joku Picnicin ihana patonki, tai frozen yoghurt.. mutta kun ei niin ei. Tunnollisesti kannan omia eväitä mukana ja kuolaan labbiksen tavoin katsellessani A:n syömisiä :(

Mutta, kuten otsikossakin jo luki: "It's going to be worth it."


kuva  

3 kommenttia:

Kristina kirjoitti...

Tuo on paha, tuo julkaseminen ku joskus tuntuu, "ettei oo mittää sanottavaa".. mut sit taas toisaalta, huomaa miten kivaa nyt jälkikäteenki on lukea kaikkia esmes. polvijuttuja ku eihä niitä muute muistais. sosiaalisesti helppokäyttöinen päiväkirja.. ei täydy sivut eikä mee hukkaan ellei tuu unohdettua totaalisesti salasanoja :D

Anonyymi kirjoitti...

Huippu blogi, oon lukenut paljon! Itellä vähän sama tilanne. ACL-mennyt mutta salilla käyn. Onko sulla nytten ihan personaltrainer palkattuna? Tavoitteellist? Itteänikin niin kiinnostaisi kun ei tuosta omasta salilla-hommailusta mitään tulosta synny mutta itseäni mietityttääse että onko nuo miten kalliita rahahankintoja, siis oma pt tai vastaava, ruokavalion ja treenin suunniteelija? Ja sellaista vielä että onko sulla hyvin polvi kestänyt kaikkia jalkaliikkeitä kuntosalilla, tai siis onko jotain mitä et pysty tekemään? Ja pystytkö kokonaisuudessaan tekee paremmin kuin ennen leikkausta? Tai oliko sillon ennen leikkausta kipuja? Oisin tosi onnellinen jos jaksat vastata :)

Ella kirjoitti...

Ano, periaatteessa on joo. Tai lähinnä ehkä kyse etävalmentajasta :) mutta rahalla hommattu kuiteskin :D
Aluksi tuo 3kk ohjelman hinta kyllä hirvitti, mutta muutaman ystävän kanssa juteltuani todettiin kaikki ettei se nyt niiiiiin kallista sitten olekaan loppupeleissä. Olen valmentajaani viikoittain yhteyksissä, laitan noita ihania bikinikuvia säännöllisin väliajoin ja sitten katsellaan että pitääkö muuttaa ruokavaliota tai treeniä ja sitä rataa. Toisaalta kyllä pirun hyvä, että on joku jolle olen tilivelvollinen, ei tule repsahdeltua niin usein :D

Ajattelin kirjoittaa oman postauksen tästä koko touhusta joskus kuukauden päästä kun olen "matkani" puolivälissä. Mutta tavoitteenani on siis pudottaa rasvaprosenttia ja saada lihaserottuvuutta.

Polvi on kestänyt todella hyvin noita salitreenejä! Aluksi tietysti pelotti aina kun teki ensimmäistä kertaa jotain liikettä (fyssarilla varmaan palanut päreet kun olen sähköposteilla pommittanut et saanko tehdä tätä ja tätä ja tota :D), mutta hyvin on aina mennyt. Terve polvi on tosin alkanut ruksumaan ikävästi eri kyykkyjä tehdessä :/ ei satu mihinkään, mutta hieman hävettää se paukkuminen.
Syväkyykky on se ainoa asia, jota en saa tai edes pysty tehdä. En tosin ole koskaan pystynytkään, on vissiin vähän turhan kireät lihakset tai muuten rakenteellista vikaa :D fyssarikin kysyi, että miksi mun pitäisi edes syväkyykätä... en tiennyt vastausta :D

Sanoisin, että nuo jalkatreenit menevät paaaljon paremmin kuin ennen loukkaantumisia ja leikkauksia, koska nyt olen joutunut keskittymään erityisen paljon oikeaan tekniikkaan. Koin kivan ahaa-elämyksenkin aloittaessani taas kyykkytreenit, kun tajusin etten ole aiemmin tehnyt kuin jotain puolikyykkyjä.. Nyt sitä touhuani voi sentään kutsua kyykkäämiseksi jo :)

Mitäs vielä.. Hmm.. Tietysti alussa polvi turposi kerättyään nestettä aina treenien jälkeen, mutta en muista että olisi sen kummemmin mitään kipuja ollut. Reiden ojennuksia tehdessä on välillä tuntunut ikäviä vihlaisuja, mutta that's it.