Mennyt taas pieni ikuisuus edellisestä postauksesta - shame on me.
Viimeiset viikot ovat olleet pääkopalleni jokseenkin rankkoja, lähinnä töiden takia. Pari viikkoa mentiin naama niin norsunv*tulla kuin vaan mahdollista, aamuisin sai piiskata itsensä sängystä ylös ja sorvin ääreen. En vieläkään oikein tiedä mikä tökki eniten, työkaverit, pomo vai koko paikka ylipäätään? Ehkä nuo kaikki. Pomokin kyseli moneen otteeseen että mikä nyt on ja minä tietysti vain pudistelin päätäni "muamikäänvaivaakaikkionok". Viime perjantaina pomo sitten kysäisi olisinko halukas lomailemaan tämän viikon kun "näytät olevan loman tarpeessa". Jea, kyllä kiitos mielelläni!
En nyt tiedä kuinka rentouttavaa tämä "lomani" on ollut, kun koko ajan pyörii vaan työasiat mielessä :/
No, olenpahan ehtinyt ottamaan aurinkoa jos ei muuta :D ei sillä, että sitä väriä olisi erityisesti kyllä mihinkään tarttunutkaan... Tänään kävin vetämässä aamuaerobisen pitkästä aikaa ja jösses että oli raskasta! En juossut kuin 28 minuuttia (4,2km) mutta tuntui lähinnä puolimaratonilta. En ole siis pahemmin viime aikoina juossut noiden penikkavaivojen takia, mitä nyt kaksi kertaa tässä kuukauden aikana olen vetänyt HIIT-treenin ja kiitokseksi saanut taas perkeleen kipeät kintut seuraavana päivänä. Viime sunnuntaina kävin tosiaan HIITtailemassa, koko treeniin meni 45 minuuttia alku- ja loppuverkkoineen. Vedin ensin 13 vetoa tasamaalla (juoksua 30 sekuntia, kevyttä hölköttelyä 30 sekuntia) ja päätin loppuun vetää vielä pari kolme ylämäkivetoa. Joo.. Olisikin jäänyt siihen pariin.. piti taas ahnehtia, ja loppupeleissä taisin vetää 7-8 ylämäkivetoa, täysillä tietysti. Mäen päällä näin vain tähtiä ja pelkäsin
Laitoin pari päivää sitten fyssarillekin viestiä niistä puolen vuoden testeistä. Olin haaveillut, että saisin tälle viikolle ajan, niin menisi sitten näppärästi tämän loman kanssa eikä tarvitsisi sitten erikseen pyydellä vapaapäiviä niiden testien takia. Suureksi harmikseni fyssari ilmoitti, ettei hänellä ole mitään elämää ennen juhannusviikkoa, joten testit pidetään nyt sitten juhannusaatonaattona torstaina 20.6. Great :D eivät olekaan sitten enää 6kk testit vaan mitäs tuosta tulee... öö 8kk testit? No, ehdinpähän reenailla tässä hyvin ennen :D
Olin tuossa aiemmin tosiaan parisen viikkoa ilman combattia, juoksua, spinningiä ja jalkatreenejä niiden viheliäisten jalkakipujen takia. Yhtenä päivänä sitten huomasin, että ne kivut olivat siirtyneet tuosta oikeasta kintusta vasempaan. Fyssari tosin oli tällaista aavistellutkin silloin viime käynnilläni. Olen käynyt nelisen kertaa nyt siellä kaverillani hierottavana (murjottavana...) ja etiäpäin mennään koko ajan. Ensimmäinen kerta oli luonnollisesti yhtä helvettiä, ja valehtelisin jos väittäisin sen nytkään tuntuvan pumpulin kanssa sivelyltä.. Mutta eipähän satu niiiiin paljoa enää :D huomenna olisi taas aika, joskohan tästä eteenpäin riittäisi käynti parin viikon välein. Tekisi lompakollekin ihan hyvää, vaikkei kaverillani missään nimessä ole edes kalliit hinnat muihin verrattuna.
 | |
| ja pikkupikku mustelmia.. ignoratkaa mun ihanat paavot <3 |
Ylläoleva kuva otettu muistaakseni toisen tai kolmannen hieronnan jälkeisenä päivänä :D
Noin niinkun muuten olen sitten taas suunnilleen asunut Aplicossa, parhaimmillaan tulee käytyä siellä kahdesti päivän aikana. Viime keskiviikkona avattiin sitten salin laajennuspuoli, ja siellähän tosiaan on nyt sitten Suomen ensimmäinen Iron Qube ja PaviGym. Otin eilen kohtalaisen huonon kuvan, mutta jos siitä jotain saisi irti :)
M:n kanssa kokeiltiin tuota heti avajaisten jälkeisenä päivänä, ja oltiinkin kuin lapset leikkikentällä kun tuolla mellastettiin :D huikea juttu, me likey! Uudelle puolelle on kärrätty pari spinningpyörääkin, voisin kokeilla HIITiä sellaisella, jos ei tuo kinttu ärtyisi niin paljoa sitten.
(10.6...)
Että kuinka kauan kestää kirjoittaa yksi blogipostaus? Aika helvetin kauan näköjään :D
Koko viime viikko paiskittiin ylitöitä, tänään jatkui taas... No, onpahan tulossa aika hemmetin muhkee tilinauha muutaman viikon päästä, mutta tässä vaiheessa ei vielä lohduta. Skippasin tänään perinteisen maanantain spinninginkin, kun en vaan jaksanut. Ei sillä, että tämä päätös olisi mitenkään helppo ollut. Mikähän siinä lepäämisessä on niin pirun vaikeeta? Varsinkin, kun tietää levon merkityksen kehitykselle ja palautumiselle jada jada jada.. Jokin inhottava pikku mörkö jaksaa silti pään sisällä huudella sitä läskilaiskapaska-mantraansa.
Jos sitä huomenna sitten combattiin sitten. Mitäs tykkäätte tästä uudesta BC 56 -ohjelmasta? Meitsi oli niiiiin fiilareissa, kun huomasin biisilistassa Italobrothersin Stamp on the groundin siellä <3 meidän ohjaajat olivat koulutuksessa 17.5, ja itse pääsin sitten 19. päivä kokeilemaan uutta ohjemaa viiden ensimmäisen biisin verran. Seuraavalla viikolla mentiinkin sitten koko ohjelma jo. Ihan jees, taidan tykätä tästä kyllä enemmän kuin edellisestä. Haastavampi, minulla kun ei aina toimi kädet ja aivot synkassa :D
Otin muuten silloin lomaviikollani hieman pullistelukuvia! Kai näistä jotain kehitystä on havaittavissa? :)
Pahoittelut tseilouäässistä :)
Laitoin tuon alimmaisen myös facebookkiin, ja myöhemmin sain sitten eräältä miespuoliselta työkaveriltani kommenttia, ettei sais enää podaa yhtään enempää!1! Anteeksi nyt vaan, mutta tästähän tää vasta lähteekin? Lihaksikkaat naiset on rumia lässynlää. Muutama päivä sitten ihailin kateellisena erästä treenattua naista, ja A totesi vain, että olipas oksettavan näköinen ihminen. Hei oikeesti? Mikä noita miehiä vaivaa? :D
Muutenkin on hassua, että naisten odotetaan vääntävän salilla vain jotain lähentäjiä ja loitontajia laitteessa, sitten loppuun vähän vatsoja ja selän ojennuksia. Minultakin on edellisellä salilla kysytty mm. olenko pituushyppääjä (tein bulgarialaista kyykkyä, ja sitähän ei muut kuin urheilijat tee ;D) tai olenko keihäänheittäjä :D tänks.
Voisinkin käyttää tämän loppuillan fiksusti, ja tehdä vähän lihashuoltoa. Putkirullailua ja pitkät venyttelyt päälle. Sitä ennen voisi pitkän tauon jälkeen tehdä ensin vähän noita loikkatreenejä, jo olisi pomppu vähän kimmoisampi nyt taas :D testeissä sitten viimeistään valkenee karu totuus... Jos parin päivän sisällä jaksaisi kirjoitella taas, wish me luck :)
5 kommenttia:
Nyt täytyy ihmetellä, miksi en törmännyt blogiisi jo viime syksynä. Oma eturistiside operoitiin noin kuukautta aiemmin kun sulla ja siitä asti ollut tuskailemista hitaasta etenemisestä ja kaikista mahdollisista uusista pikkuvaivoista ja kipuiluista. Itselläni tuskaa voimareenin ja muuhunkin tuottaa tällä hetkellä jumiutunut takareisi ja tulehtuneet jänteet polven ympärillä. Reenihaluja olisi enemmän, mitä jalka on kyvykäs ottamaan vastaan.
Useimmat blogit, joita itse aiheesta lueskellut tuntuvat keskittyvän ensimmäisiin kuukausiin leikkauksne jälkeen ja sen jälkeen taitaa elämä viedä mennessään. Kun oman jalan kanssa on edelleen hieman tuskaista, vaikka mtn varsinaista vikaa siellä ei olekaan, niin välillä huomaa ihmettelevänsä, että onko itse vain niin saamaton jalan kanssa, kun edelleen sitä tekee mieli kirota aika ajoin.
Oot kyllä saanut blogissasi hyvin kuvailtua niitä tuntemuksia, mitä kuntousprosessin aikana joutuu kohtaamaan.Varmasti hyötyä tuleville kuntouttajille. Tsemppiä edelleen sinullekin!
Tiedän kyllä niiiiiin hyvin tuskaiset tunteesi :/
Ensimmäisen leikkauksen jälkeinen kuntoutus eteni jokseenkin hitaasti, ja tuntui, että kaikki mikä vaan voi mennä pieleen todellakin meni.
Harmittaa, etten silloin kirjoitellut fiiliksiä jne, olisi kiva vertailla nyt.
Mutta kaikesta huolimatta kyllä siitä hyvä kinttu saatiin, kunnes sitten kosahtikin taas :D
Mutta tsemppiä sinne myöskin, ei oo helppoo aina :/
Sulla on mielettömän kiva blogi ja tästä saa itsekin lisää motivaatiota treeniin! Jos kiinnostaa, käy ihmeessä kurkkaamassa myös mun blogi. :)
http://weerabettina.fitfashion.fi/
Moikka! En tiedä miten paljon käytät blogia enää, mutta yllätys yllätys eksyin tänne kun toinen Acl korjaus häämöttää elokuussa.
Mulla otettiin myös eka siirre takareidestä ja nyt annettiin vaihtoehdoksi patella tai etureisi.
Eli vas.jalan hamstringista ei ollut puhettakaan. Luin leikkauspostauksesi ja ihmettelin että olet jo viikko leikkauksesta voinut olla ilman keppejä. Itse muistan kuinka turvotus ja paineentunne piti kyllä tämän naisen mahdollisimman pienessä liikkeessä siihen asti kunnes polvi tyhjennettiin.
Suositeltiinko sulle näitä muita jänne vaihtoehtoja ollenkaan vai oliko tuo vasemman jalan siirre heti vaihtoehtona?
Toivattavasti eksyt vielä tämän lukemaan :)
Hyvää kesää!
Heippa!
Joo ei oo viime aikoina ihan hirveesti tullut käytettyä aikaa tähän blogiin :D
Tuskin tästä vastauksestakaan on enää mitään apua, mutta mutta...
Siis mähän könkkäsin jo samana iltana ilman keppejä :) paljon aiemmin heivasin ne tosiaan pois kuin silloin ekan leikkauksen jälkeen. Tätä fyssari ja lääkärin suositteli, että niin pian kun vaan mahdollista ni kepit hus helvettiin ja jalalle saa (ja pitääkin) varata painoa.
Kyllä toi takareiden jänne oli se ensisijainen vaihtoehto, en taida edes tarkkaan tietää miksei sitä patellan alla olevaa jännettä harkittu. Taisin kyllä kysyä tätä, mutta enhän mä enää vastausta muista :/
Lähetä kommentti