Maanantaisoturit

En ole varmaan maininnut, että rakastan lukemista? Viime viikolla, juuri kun olin aikeissa lähteä kirjastosta, osui silmiini mielenkiintoisen näköinen kirja.

Kyseessähän oli siis Kukka Laakson ja Varpu Tavin kirjoittama "Maanantaisoturit". Mistäs tämä opus sitten kertoo? 

 Eipä mennyt kauaa, kun olin lukenut koko kirjan kannesta kanteen. Aivan loistava teos!

"Useimmat meistä ovat maanantaisotureita, osa ehkä muilta tai jopa itseltään salaa. Maanantaisoturiksi ei synnytä. Maanantaisoturiksi tullaan, kun ollaan epäonnistuttu tarpeeksi monta kertaa. Ja kyllästytty epäonnistumiseen.

Moni tietää oikein hyvin, kuika aloitetaan uusi ja uljas elämä heti maanantaina. Kuukauden ensimmäisenä päivänä. Tammikuussa. Ja viimeistään ainakin sitten, kun viikonloppu, syntymäpäivät, bileet, loma, lomaltapaluu, joulu, vappu, pääsiäinen, imetys, stressi, työt, työttömyys, väärä fiilis, juhannus, rakkaus, ero, tuparit, remontti, projekti, syksy, talvi, kesä tai tämä elämänvaihe on ohi.

Maanantai tulee 52 kertaa vuodessa. Se merkitsee yhtä monta mahdollisuutta lykkäämiseen. Joulukuussa sitten ottaa päähän. Ihan niin kuin viime vuonnakin. Ja sitä edellisenä. Sitten onkin vuorossa se kaikkien maanantaitten äiti - uusi vuosi pyhine lupauksineen.

Miltä kuulostaisi NYT? Juuri nyt toimii parhaiten. Jos vaikka ensin lakkaisit murustelemasta kinkkuvoileipää tämän kirjan sivuille, laittaisit koko opuksen sivuun ja juoksisit korttelin ympäri? Hip ja hei, uusi elämä on aloitettu!"

Kuulostaako tutulta?

"On surullista olla aina se, joka aloittaa uudestaan, joka maanantai, ja jokaisen kuun ensimmäinen päivä. Ja lopulta toteaa lihoneensa entisestään katsoo peiliin ja päättää taas: "Nyt mä kyllä..."

"Hyvät asiat syntyvät hiljalleen. Sinun pitää löytää itsellesi oikea elämäntapa. Ei pakkomielteinen koko elämän kitumo, vaan ruokavalion, treenien ja levon kokonaisuus, jota voit, ja ennen kaikkea haluat, toteuttaa tästä ikuisuuteen.

Jos maanantaista perjantaihin ajattelet vain sitä, mitä "saan syödä lauantaina", eihän se ole mitään elämää! Maanantaista perjantaihin ananasta omassa liemessään, 0,1% rahkaa ja rasvatonta tonnikalaa. Viikonloppuna siideriä, kaljaa, suklaata ja hampurilaisia.

Ei toimi. Ei edes pelkästään matemaattisesti kaloritaulukkoa tuijottaen, puhumattakaan elävästä elämästä.

Jos tällä hetkellä syöt etupäässä valkoista leipää ja pastaa, on varmaan hankala kääntää tottumuksensa parissa sekunnissa 180 astetta, ja ryhtyä totuttelemaan parsakaaliin ja pihviin. Jos nyt et harrasta yhtään liikuntaa, on tolkutonta liioittelua aloittaa kuudella jumpalla viikossa, ja aamulenkit päälle.

Mutta se voi olla tavoite. Muutoksesta pitää tehdä ehdoton, mutta armollinen, pitkän tähtäimen suunnitelma. Tavoitteet kannattaa asettaa kolmen kuukauden, puolen vuoden ja vuoden päähän. Kirjoita unelmasi ja tavoitteesi ylös. Tee haaveestasi konkreettinen projekti, muuten se jää vain ikuiseksi haaveeksi.

Älä unelmoi, että "vuoden päästä olen hoikka", vaan näin: "Kolmen kuukauden kuluttua olen vieroittanut itseni sokerista täysin. Ruokavalioni on terveellinen  ja nautinnollinen. Kuuden kuukauden kuluttua treenaan jo viisi kertaa viikossa. Vuoden kuluttua uusi elämäntapani on pysyvä, ja uusi elämäni alkaa toden teolla."
 

Onneksi itselle olivat täysjyväviljat ja parsakaali ennestään tuttuja, ja treenaaminen oli (tai onhan se vieläkin!) iso osa elämää, muuten olisi voinut olla hieman hankalaa... :) 

 
"Nykyinen fitnessmaailma ja media ruokkivat epätervettä asennoitumista omaan kehoon ja ulkonäköön. Vaaravyöhykkeessä ovat kaikki.  Kaikenikäiset, kaikenkokoiset, sohvaperunat, urheilijat, aikuiset ja lapset, eivät edes mummot ja vaarit säästy.

Liian monet "sairastuvat" jollakin tasolla. Kuntoilijat, urheilijat, tavikset, ohjaajat, valmentajat, mallit, terveet ja epäterveet. Aivan liian monet. Koskaan ei ole hyvä, aina on jotain liikaa tai liian vähän. Tavallinen ratkaisu naisille on riutuminen ja miehille vaikkapa anabolisten steroidien käyttö.

Teinitytöt ostavat hedelmäisiä vauvanruokasoseita hedelmien sijaan. Koululaiset jättävät väliin kouluruokia ja aikuiset lounaita. Illalla työnnetään sitten pää spagettikattilaan,
kun nälkä on jo liian kova.

Saliäijät tahtovat isoiksi tai kireiksi hinnalla millä hyvänsä. He treenaavat itsensä liian kireiksi ja luiseviksi tai hankkivat kiellettyjen aineiden käytöllä  itselleen impotenssin ja tissit. Niin tai näin, he onnistuvat treenaamaan itsensä epämiehekkäiksi, vaikka päämäärä oli tulla Conan Barbaariksi.

Nuoret naiset laihduttavat ja treenaavat itseltään pois kuukautiset, rinnat, itsetunnon ja elämän. Vaikka tarkoitus oli tulla kauniiksi ja hoikaksi, mutta muodokkaaksi naiseksi.

Kun kaikki huomio kiinnittyy vain omaan napaan ja peilikuvaan, katoaa ympäriltä koko muu elämä. Miltä minä näytän tänään? Mitä pienentävää, mitä suurentavaa, laihduttavaa, oksettavaa minä tänään söisin? Minä, minä, minä. Ja mitä enemmän sinne peilikuvaan upotaan, sitä pahemmin sairastutaan."

True story.

 "Terveellisesti ja oikein syöminen ei ole vaikeaa. Aluksi se vaatii kieltäytymistä. Kaikkein tehokkain laihdutuskeino maailmassa on: "Ei kiitos!". Keino on mitä yksinkertaisin, ja kaikki sen tietävät. Mutta kuinka moni oikeasti noudattaa?

Kun olet valinnut keinot, sinun ei tarvitse riutua tai kitua, kyse on vaihtoehdoista ja valitsemisesta. Kyse on aina siitä, kuinka paljon haluat päästä tavoitteeseesi.

Jos haluat rasvaa pois kehosta, sinun pitää osata kieltäytyä: "En tule kaljalle, en ota jäätelöä, en halua sokeria, en ota voileipääkään, kiitos vaan. Ei kiitos!"

Ehdottomuus aloitusvaiheessa on tärkeää. Tuhti herkkupäivä kerran viikossa on liikaa, ja pilaa helposti kokonaisuuden. Puhumattakaan siitä, että käyt baarissa ja vedät
illalla kaksin käsin kaljaa ja aamulla krapulaan Bic Mac -aterian. Se pilaa koko seuraavan viikonkin.

Alussa et voi sanoa "kyllä, ehkä, jos nyt tämän kerran". Sinun on sanottava "ei!". Vasta sitten kun elämänmuutoksesi on muovautunut pysyväksi elämäntavaksi, voit tehdä poikkeuksia, ja sanoa joskus vaihteeksi "kyllä kiitos!",

"Tietysti myös liika kurinpito ja jatkuva tappelu itseään vastaan aiheuttaa retkahduksia ja vielä syvempiä morkkiksia. Tasapainoilu on hankalaa, mutta mahdollista. Mutta miten olla tiukasti kurissa olematta mielisairas? Kumpi on parempi: hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on (vaikka oikeasti inhoaisi), vai olla  hyväksymättä ja haluta aidosti kehittyä?

"Kyllä joskus saa vähän laiskotella ja herkutella" on ihan hyvä periaate, jonka avulla voi nähdä kokonaisuuden helpompana. Ei tarvitse kerralla muuttaa kaikkea, etenkin
kun puhutaan elämäntavasta eikä kuureista.

Mutta erityisesti alkuvaiheessa on paras olla ehdoton. Niinpä Maanantaisoturi aloittaa kokeilemalla, miltä tuntuu sanoa: "Ei kiitos."

Mutta jos nyt kuitenkin, kaikesta vilpittomästä yrittämisestä ja tahtomisesta huolimatta tuli mässäiltyä, ei se mitään. Turha paheksua itseään kuoliaaksi, ihminen se on Maanantaisoturikin. Seuraavan viikonlopun jäljiltä et varmastikaan kaipaa samaa morkkista, joten tulta päin!


Oikeasti. Lukekaa tämä kirja, suosittelen lämpimästi :)
Hieman yli puolet kirjasta käsittelee ravintoasioita, loput sitten lähinnä kahvakuulaharjoittelua (toinen kirjoittaja Kukka Laaksohan on kahvakuulaurheilun maailmanmestari sekä kahvakuulavalmentaja).
Jos ei kirjastosta löydy, niin esimerkiksi booky.fi ja cdon.fi myyvät tätä :) (huom. eivät ole mainoslinkkejä, no worries ;D)

Facebookissa on myös oma ryhmä :)