Nukutus vai puudutus?

Tämä postaus on omiaan niille, joilla leikkaus on edessä ja mietityttää ottaako nukutus vai puudutus.

NUKUTUS

Itsehän olen nyt kokenut molemmat, ensimmäisessä leikkauksessa mentiin nukutuksella ja nyt viimeksi otin puudutuksen.
Ennen ensimmäistä leikkausta olin lukenut netistä paljon aiheesta (eturistisiteen korjausleikkaus)  ja koko tulevasta kuntoutusprosessista muutekin. Tiesin siis, että minulla olisi valittavana nukutus tai puudutus. En tainnut silloin edes vakavasti harkita puudutusta, nukutus oli jotenkin itsestäänselvä vaihtoehto. Eipä sillä, että sairaalassa olisi edes puudutusta tarjottu :D
Äitini oli varoitellut minua pahoinvoinnista nukutuksesta herättyäni, sillä hän on tästä kärsinyt ja käsittääkseni myös muutkin sukulaiseni. Koko nukutusprosessi tapahtui varsin nopeasti, minut kärrättiin leikkaussaliin, laitettiin kanyyli käteen (usch, tätä inhoan eniten!) ja mömmöt virtaamaan. En muista käskettiinkö minun laskea kymmeneen tms, mutta yhtäkkiä alkaa silmissä näkökenttä vetää mustaksi sivuilta ja minut ikäänkuin "imetään" sinne mukaan. Vähän sama fiilis, kuin ennen pyörtymistä (näistäkin on ihan riittämiin kokemusta :D). Seuraavat muistikuvat ovatkin heräämisestä, tärisen aivan horkassa ja paleltaa kuin olisi alasti parinkymmenen asteen pakkasessa. Ja se pahoinvointi.. Voi luoja että oksettaakin! Paleleminen ei ota laantuakseen lämpöpeitosta huolimatta. Mutta aivan ensimmäinen asia, jonka tajuan, on että minuun sattuu. Aivan helvetisti. Voitte vaan kuvitella miten hieno olo on, kun sattuu niin maan perkeleesti, paleltaa niin että pelkää hampaiden murtuvan ja pahin krapulakaan ei vedä vertoja sille huonovointisuudelle. Niin ja nälkäkin olisi! En kuitenkaan saa ruokaa, sillä "sulla on niin huono olo ettei me uskalleta antaa sulle mitään". Samaan aikaan viereiseen sänkyyn kannetaan sämpylää, jolle Picnic ja Subwaykin olisivat kateellisia. Lasin mehua sain, mutta senkin vasta parin tunnin jälkeen. Kipulääkettä annettiin monta kertaa, sain mahdollisesti jotain unilääkettäkin kun vetäisin pitkät tirsatkin siinä. 
Kotiinlähtökin viivästyi tuon pahoinvoinnin takia, taisin olla sairaalassa sen 9h (leikkauksineen päivineen). Sitten koittikin se kamala hetki - nyt tarttis pukea. Kääks. Ei tullut mitään, en päässyt sängystä ylös joten hoitsu toi vaatteet minulle siihen. Nyt kun jälkeenpäin mietin, niin enhän minä olisi ollut edes kotiinlähtökunnossa kerta en kävelemäänkään pystynyt :D
Mutta siis, tunti siinä vierähti että sain omat kamat päälleni. Sukkien laitossa menikin varmaan se 50min :D ja minähän en apua pyydä perkele...Sitten minut kärrättiinkin pyörätuolissa ulos, kiitos ja näkemiin. 

+ hassu tunne juuri ennen nukahtamista (öö, onhan tämä plussa :D)

+ leikkaus on nopeasti ohi kun on unten mailla 

+ ei tunnu miltään (no daa..)

- pahoinvointi oli ainakin minulla voimakasta heräämisen jälkeen

- kipu alkoi samantien kun silmäni auki sain

- sekava olo

- jos pahoinvointi kestää kauan (kuten minulla..) saattaa kotiinlähtö viivästyä useammallakin tunnilla

PUUDUTUS

Nyt toisella kertaa olin vielä ajomatkalla nukutuksen kannalla, vaikka tuosta edellisestä kerrasta ei niinkään ruusuiset muistot olleet. Jotenkin pelotti se puudutus, mitäs jos sen vaikutus loppuisi kesken leikkauksen jne. Ilmoittautuessani sairaalassa käytiin sitten läpi sitä täyttämääni lomaketta, ja hoitaja kiinnitti huomiota kohtaan jossa mainitsin kärsineeni voimakkaasta pahoinvoinnista edelliskerralla. Niin minut sitten melko nopeasti ylipuhuttiin kokeilemaan puudutusta tällä kertaa :D heillä oli kuulemma maan paras anestesialääkäri, ehkä tämä oli sitten se mikä vakuutti minut lopullisesti kallistumaan puudutuksen kannalle.Puudutuksesta ei myöskään seuraisi pahoinvointia kuten nukutuksen jälkeen, ja tämä taas johtuu siitä kun kaikki kipulääkitys lopetetaan siksi aikaa kun aletaan herätellä potilasta. Kipukin alkaisi tuntua vasta vähitellen, toisin kuin nukutuksen jälkeen se oli niitä ensimmäisiä tiedostamiani ajatuksia herättyäni.
Tassuttelin omin jaloin leikkaussaliin, tippa taas käteen ja sen jälkeen sikiöasentoon piikitettäväksi. Ei nyt voi väittää, että tämä spinaalipuudutuksen antaminen tuntuisi kevyeltä paijaukselta. Hieman epämiellyttäväähän se oli, mutta ei se nyt varsinaisesti sattunutkaan - nipisti hieman. Piikki iskettiin pariin kohtaan eikä mennyt kauaa kun vaikutuksen alkoi tuntea.
Olin ensin ajatellut että nukun kevyet päiväunet leikkauksen aikana, joten unilääkettä alettiin annostella. Juuri kun olin nukahtamisen rajamailla kysyin ehtisikö vielä muuttaa mieltään koska haluaisin sittenkin seurata leikkausta. No, ei siinä mitään, lääkkeet seis ja alkoi se pääkin taas toimia :D lääkäri siinä selitteli leikkauksen ajan mitä teki, mutta enpä minä paljoakaan tajunnut.
Leikkaus ei kauaa kestänyt ja pian minua kärrättiinkin heräämöön toipumaan.
Tuttu paleleminen alkoi taas, ja ihmeen kauan sitä kestikin. Sain lämpöpeiton mutta hampaiden kalina jatkui vielä jokseenkin pitkän tovin. Ruokaa ja juomaakin sain heti pyynnöstä :)
Pahoinvoinnista ei ollut mitään tietoa, saati sitten kivuista.

+ kivutonta

+ ei ikäviä olotiloja leikkauksen jälkeen (pahoinvointia, kipua, väsymystä tms)

+ leikkausta on hauska seurata siinä samalla

+ kipu ei iske yhtäkkiä, vaan alkaa hiljalleen moooonen tunnin kuluttua (no, eipä itselläni kyllä illalla kovin kipeää tehnyt.. kiitos lääkkeiden varmaankin :D)

-  joku saattaa kokea  puudutuspiikin pelottavaksi (no en minäkään sitä nähnyt muistaakseni mutta joku saattaa! :D)

- pistäminen tuntuu hivenen epämiellyttävältä

Jos minulta kysytään, niin suosittelen ehdottomasti valitsemaan puudutuksen. Ehdottomasti.

Ihmisethän ovat erilaisia, joten varmasti löytyy joku, joka taas ennemmin valitsisi nukutuksen. Itselläni ei vain jäänyt niin ruusuiset muistot siitä pahoinvoinnista, että haluaisin sitä enää kokea. Toivottavasti tästä postauksesta olisi jollekin apua :)