Päätin ottaa kauniista päivästä kaiken irti, ja lähdin pienelle kävelylenkille. Teki kyllä hyvää, joinakin päivinä kun tuo raittiin ilman saaminen on rajoittunut vain ikkunan avaamiseen.
 | |||
| Here we go... |
Hengissä selvittiin silti, olin ulkona sellaiset 25min yhteensä. Jalat olisivat jaksaneet pidemmänkin aikaa, mutta kämmenpohjiin alkoi sattua niin paljon että koin viisaimmaksi kääntyä takaisin kotiin. Ja täytyy nyt muutenkin muistaa, että se mitä sydämeni huutaa ja pääni sanoo eivät kulje käsi kädessä. Tiedän, että on vielä niin vähän aikaa leikkauksesta ettei kannata lähteä vetämään mitään kilometrien pituista lenkkiä tässä vaiheessa. Ei, vaikka kuinka tuntuisi siltä että kyllä mä jaksan.
Nyt on taas niin pirun tylsää ettei mitään rajaa. Ärsyttää ettei A voi uhrata edes yhtä minuuttia lähettääkseen viestiä, että kuinka voin/mitä kuuluu/mitä teen tms. Tuntuu, että olen niin kovin yksin tämän koko asian kanssa :( boohoo. No, sunnuntaina on meidän naisilla vieraspeli jota ajattelin lähteä katsomaan. Edes jotain tekemistä tähän tylsääkin tylsempään arkeeni :/
Huomenna onkin sitten kaksi viikkoa leikkauksesta ja käyn poistattamassa nämä ompeleet.
Nopeasti se aika menee...
2 kommenttia:
Vastaan nyt tänne, kun toi mun oma teksti on niin kaukana historiassa:-) mut siis joo, mun polvi oli ihan jäätävän kokonen sillon aluks, en tajua itekään miks! ja musta tuntu että se pysy tosi pitkää vielä turvonneelta, ku esim vertaan nyt noihin sun 2vk leikkauksesta kuviin.
Joo, tää on kyl kans vähän sellanen juttu, et vaan ne jotka on kokenut saman pystyy ymmärtämään miltä tuntuu :-/ vaikka muutkin pystyy "lohduttamaan" yms mutta on se vaan niin erilaista jutella sellasen kanssa joka on/on ollu samassa tilanteessa.
Mun toipuminen on menny hyvin joo, edellee on kyllä melko huomattava ero reisissä, leikatun jalan reisi on vielä aika ruipelo.. ja se vähän jännittääkin että onko se tarpeeks vahva tukemaan polvea. n. 7-8kk leikkauksesta aloin vasta pelailemaan sählyä, otin varman päälle ja oon nyt huomannu et se kannatti. ja mun kuntoutusprosessissa oli suuren suuri merkitys ihan huipulla fyssarilla, joka jakso elää tässä tilanteessa niin mukana ja tsempata ja vielä sit hoitaakin:-)
ja joo pelaan TuuUssa! ei oo tosin pelattu vastakkain, koska mulla meni kauden tokassa pelissä sillon polvi niin en ehtinyt montakaan joukkuetta vastaan pelaamaan.. mutta oon kyllä ollu paikanpäällä kaikki kotipelit kattomassa :-)
hehee,sori kilometrikommentista!
Aa, ok :D
Nyt kun tänään aloin miettimään, niin enhän itsekään pelannut siellä Joensuussa teitä vastaan kuin öö.. en enää edes muista :D mutta sain jo aika alussa melkoisen puujalan ja siihen loppui mun pelaamiset :D luulin että koko koipi katkesi kun niin kovin napsahti tuohon sääriluuhun :D
Itsekin pelasin ekan pelin vasta joulukuussa, kun leikkaus oli huhtikuussa. Olisihan sitä voinut jo kauden ekoihin peleihin osallistua, mutta en uskaltanut. Enkä tuota joulukuun ekaa peliäkään tainnut pelata kokonaan, kun alkoi särkemään niin kovasti joskus toisessa erässä. Tero Tiituhan palasi kentille heti siinä puolen vuoden kohdalla, mutta noilla oikeilla urheilijoilla taitaa olla vähän eri kuntoutusprosessit kuin tavallisella tallaajalla :)
Mullakin oli aivan huippu fyssari, ja itse asiassa munhan "pitäisi" nyt tuolla Dextrassa käydä fyssarilla, mutta sovin jo tuon aiemman kuntoutukseni hoitaneen kanssa että näemme taas pian :D
Onhan se toisaalta vähän hullua matkata aina täältä n.60km:n päästä fyssarille, mutta minkäs teet kun toinen on niin loistava tyyppi ja homma toimii :D
Lähetä kommentti